Kirjeitä Gräddesbergille. Talviministeri.

31.10.2023 71

Talviministeri

Nyt on sitten vuorossa näin talven alkupäivinä luoda pieni periaatteellinen katsaus talveen paradigmaattisesta lähtökohdasta.

Näinä päivinä ihmiset sekoavat talven merkkien kanssa. Talvi on nimittäin enemmän henkinen olotila kuin se mitä asuinpaikkamme fyysiset olosuhteet ovat. Niinpä olosuhteista ei pitäisi tehdä kovinkaan suurta numeroa. Sekoamisen syynä ovat kaiken maailman säätieteilijät ja muut vouhottajat. Se on surullista sillä jos talven rytmit vain oikein oivaltaa niin talvi toisi valtavan määrän lisäarvoa. Talvi itsessään on pääoma joka kaikessa laajuudessaan suodaan käytännössä vain pohjoisille kansoille.

Politiikasta tässä ei enää jaksaisi niin kauheasti puhua, mutta ehkä vähäsen kuitenkin. Meilläö tehtiin nimittäin maassamme vallan kauhean suuri numero mokomasta ministerinvalinnasta kesällä. No olihan Junnila törttöillyt. Virka antaa tolkun. Reili-Pekastakin kasvoi ihan sutjakka ministeri ja maailmanmies jolla on takataskussaan aitoja neuvostoliitto-vuorokausiakin toisin kuin esim. Timo Soinilla.

Kaikenlaisia ministereitä kyllä tarvitaan, sitä ei ole kenenkään kiistäminen. Mutta ennen kaikkea tähän maahan kaivattaisiin talviministeri. Nimittäin niin kova on asiaton ja tarpeeton talvivouhotus, että kyllä tässä kaivattaisiin jo valtioneuvoston ohjausta. Talvi on nimittäin yhteinen, aito ja ennen kaikkea iloinen asia.

Ja kohta maristaan että on pimeää ja ahdistaa. marina pimeästä ja kurjasta on ihan selkeä osoitus siitä, että vaikka olemme arktinen kansakunta niin meillä ei osata viettää talvea oikein. Asiaan olisi yksi hyvä ratkaisu. meillä tulisi olla talviministeri ja luonnollisestikin myös talviministeriö. Talviministeri olisi tarpeen aivan erityisesti sellaisina talvina jolloin kunnollista talvea ei ole. Nimittäin suurin kriisitalvi on juuri silloin kun perinteistä talvea ei tule. Niinhän kävi ensimmäisenä koronatalvenakin. Lappi on oma lukunsa. Talveton talvi voi koittaa eteläisemmässäkin Suomessa koska vain.

Mutta mitä talviministeri sitten oikein tekisi? Tietysti aivan ensimmäisen hallituskauden aikana tilanne voisi olla ongelmallinen varsinkin jos valtasuhteita ei ole määritelty oikein, ja jos ministerinä ei ole oikea henkilö. Tällä ei nyt sitten tarkoiteta sitä, että talviministerin tulisi olla aivan erityisen arktinen ihminenkin. Kyllä talviministerinä voi toimia myös vallan kesäinenkin ihminen ja aurinkoisuus ei ole mitenkään pahasta. Yksi asia tulee myös ensi kertaa mahdolliseksi talviministerin ja talviministeriön myötä. Nimittäin talviministeriö voisi olla aivan ensimmäinen ministeriö joka on sijoitettu jonnekin muualle kuin valtakunnan pääkaupunkiin. Sijoituspaikka voisi olla jossain napapiirin lähettyvillä ja mieleen tulee kieltämättä aivan ensimmäisenä mikäs muu kuin vanha kunnon Rovisko. Tietysti esimerkiksi Lahdesta ja Jyväskylästä voisi löytyä paljon vaatimuksia sijoittaa talviministeriö vaikkapa näihin kyseisiin kaupunkeihin.

Vaatimus talviministerin tarpeellisuudesta nousee aivan tietyistä perusteluista. Suomi on arktinen maa ja elinkeino-rakenteemme poikkeaa monien muiden maiden vastaavasta. Aivan erityisesti maatalous joutuu ratkaisemaan sellaisia ongelmia mitä muualla ei juuri tunneta. Talviministeriön toimialana ovat siis talveen ja arktisuuteen liittyvät asiat. Aivan erityisen tärkeä asia on myös se miten ihmisille pystytään luomaan hyvä ja kestävä talvimieliala. Talviministeriön tulisi tehdä uupumatta töitä kesäaikaan jolloin talveen pitäisi valmistautua kaikkein kuumeisimmin. Vaikka koordinaattorista onkin tullut melkoinen hylkykäsite, niin tässä yhteydessä sitä voidaan kyllä käyttää aivan hyvin juuri talviministeristä. Talviministeriltä kaivataan aivan erityistä osaamista ja vieläpä monelta alalta. Tarvitaan todellakin tiukkaa asiantuntemusta ja vieläpä melkoisia huvimestarin kykyjä. Ehkä tarvittaisiin jopa pieni kolmen henkilön tiimi. Asia olisi kokeilemisen arvoinen, ministeri voisi olla siis kolmessa paikassa yhtä aikaa.

Kirjeitä Gräddesbergiltä. Johdanto talveen.

 

30.10.2023        70

Kirjeitä Gräddesbergiltä. Johdanto talveen.

Veljeni Sandy!

Anteeksi kirjeilemättömyyteni. Mitä puhuit kohtalontoveruudesta ja painonhallinnasta oli varsin järkeenkäypää ja kuten tiedämme niin on paljon asioita joita tiede ei pysty selittämään. Tiedät että et niin kovin mielelläsi tee numeroita asioita mutta kun tiedä miten olet suuresti mieltynyt talveen niin ehdotankin että lähdemme käymään debattia asiasta. Saanen esittää pienen johdannon.

Talvi on aikaa jolloin mitataan sivilisaation kyky ja mahti. Minullakin on paljon asioita joita haluaisin vielä tehdä. Lämpimillä maillahan minä sain aikoinaan körötellä. Mutta jos vielä rekan puikkoihin pääsisi niin Kanadan talvessa ja korkeilla leveyksillä sen haluaisin tehdä.  Olen oppinut pitämään talvesta ja oikeastaan kaikista vuodenajoista. Viime viikolla koimme vallan mukavan talvimyrskyn, tai ainakin yritelmän. Jotenkin tuntuu siltä että tämä kansakunta ja ihmiset, typerät ja vähän kyvykkäämmät eivät enää osaa viettää talvea saatika sitten varautua siihen. Tai ainakin näyttää siltä että talvesta tehdään niin valtavan iso numero. 

Tuudittauduimmeko meillä sitten takavuosina liiaksi tulevaan ilmaston muutokseen ja kieltämättä leutoihin talviin joita saimme nähdä, elää ja kokea. Viime vuoden opetusten jälkeenhän meidän olisi pitänyt järjestää monenlaisia talviseminaareja. Kaikki siksi että tästä talvesta selvittäisiin paremmin. No ainakin virallisilla rautateillä asiaan on ilmeisesti valmistauduttu paljon paremmin. Silti junat ovat myöhässä. Muistaakseni noin 30 vuotta sitten asiasta ei tehty mitenkään isoa numeroa. Mutta ajat muuttuvat ja ainakin tässä tapauksessa täytyy sanoa että valitettavasti näin on päässyt käymään, siis että ajat ovat muuttuneet ja me niiden mukana. 

Mietin usein Bergmania ja elokuvaa "Talven valoa" sillä nyt olen vallan onnellinen kun on pimeää. Siihen on mukauduttava mitä on tarjolla sitä ei pidä keinotekoisesti muuttaa. Kesällä on mukauduttava valoon ja valkeisiin öihin. Imettävä niistä elinvoima ja kesän kaikki riemu. Turha hankkia jenkkimallisia silmälappuja unitaseen parantamiseksi. Kaikista vaarallisinta on kuitenkin keinovalo pimeällä kaudella. Ei pidä missään nimessä sortua moiseen. Riittää muutama spotti sillä ihmisen päävärkki ei siedä liikaa valoa pimentyvässä todellisuudessa. Kynttilöiden maailmankaudella olivat ihmiset paljon onnellisempia. Ei elukatkaat sytyttele turhia lamppuja, kuu, tähdet ja Pohjantulet riittävät. Jonas Perssonista minä pidän kovasti ja ymmärrän hyvin miestä.

Johan

29.10.2023        69

Kirjeitä Gräddesbergille. Kohtalontoveruus ja painonhallinta.

Oi rakas Gräddesberg

Olin kyllä helpottuut tänään kun lähetit pyynnöstäni tekstiviestillä aamupainosi. En ole pudottamassa painoani kustannuksellasi. Nimittäin voi asia olla niin, että kahden ihmisen välillä vallitsee kohtalontoveruus. Kyse voi olla, ja näin ilmeisesti on melkein aina, siitä että kaksi ihmistä tavallaan jakaa samoja resursseja. Kyseessä on voi olla aineellinen tai henkinen hyvinvointi ja kaikista olennaisimmillaan tämä voi ilmetä toisen ylipainona ja tosien onnistuneena painonhallintana. Kaiken taustalla on aineen katoamattomuuden laki ja kaitselmus on kaikessa viisaudessaan päättänyt jakaa sen osittamalla sitä kahden tai joskus kolmenkin ihmisen kesken. Näillä kohtalontovereilla on kiinteä määrä eri ominaisuuksia, hyveitä hyvinvointia ja kaikkea mahdollista jota jakaa.

Oletetaanpa esimerkiksi sellainen asia että allekirjoittanut ja ja joku muu olisivat painon ja fyysisten ominaisuuksien suhteen kohtalontovereita. Meidän kahden ei tarvitse olla millään muulla tavalla kohtalontovereita kuin painon ja fyysisten ominaisuuksien suhteen. Tällaiseen kohtalontoveruuteen liittyy sitten myös irvokkaalla tavalla tietty vastakohtaisuus ja määräävänä tekijänä on aineen katoamattomuuden laki. Kohtalontovereista ei molemmat pysty olemaan samaan aikaan laihoja, eikä vastaavasta voi tulla sellaista tilannetta, että molemmat olisisvat niin sanotusti lihavia. Jos toinen painaa vaikkapa 105 kiloa ja toinen 70 kiloa niin silloin ylipainosta kärsivä ei voi laihtua ellei toinen vastaavasti ”suostu” ottamaan toiselta liikoja kiloja. Tietysti näiden kahden ihmisen pinonhallinta-tapahtuma voi mennä onnellisestikin. Toinen, se laihempi, päättää alkaa bodaamaan ja hankkii itselleen lihasmassa kymmenen kiloa. Tällöin ylipainoinen henkilö vain menettää painoaan sen kymmenen kiloa ja ihmettelee moista ellei sitten ole päättänyt aktiivisesti laihduttaa. Samat mekanismit toimivat sitten muillakin osa-alueilla.

Samoin voi olla myös kansakuntien suhteen. Meillä täällä pohjolassa olisi kiehtovaa selittää monia asia siten, että Suomi ja Ruotsi olisivat näitä kohtalaontovereita kansakunta-tasolla. Tähän on vaikea uskoa sillä molemmat ovat olleet pohjoismaisia hyvinvointivaltioita jo pitkään. Suomi ja Ruotsi ovat paremminkin luovassa kilpailusuhteessa elävä pariskunta, jotka ovat olleet eriarvoisessa asemassa aivan eri syistä. Taustalla on heillä erilaiset lähtökohdat. Kohtalontoveruus ei ole missään mielessä kauhistuttava ja fataalinen asia. Kun kohtalontoveruus löydetään ja se myös tiedostetaan niin silloin avautuu hedelmällisiä ja toimivia mahdollisuuksia kaikkinaiseen kansojen vuorovaikutukseen, kulttuurinvaihtoon ja jopa huomattaviin keskinäisiin populaationsiirtoihin maasta toiseen. Tällaisen populaationsiirron ei välttämättä tarvitse tapahtua 1:1-suhteessa. Tässäkin on kyse aineen katoamattomuuden laista noin laajassa merkityksessä. Totuus on taruakin ihmeellisempi asia rakas Johan, sen olen lyhyellä maallisella vaelluksellani minäkin oppinut.

Eilisestä ja urheilullista sekaporinaa.

28.10.2023        68

Eilisestä ja urheilullista sekaporinaa.

Azza on vanha nimi paikalle joka nykyään tunnetaan Gazana. Näemme tavattoman surullisen tilanteen jota mahdoton ratkaista. Asiaa voi lähestyä vain paradoksin keinoin ja ei tavanomaisen kielen keinoin. Ilmassa on suuren konfliktin ainekset ja kun katsomme Lähi-idän, lähinnä IsraeliIn liittyvän kysymyksen aikaisempia näytöksiä, niin maailma on nykyään aivan erilainen kuin esimerkiksi vuonna 1973 Jom Kippur-sodan aikana. Ei voi tehdä muuta kuin panna silmät kiinni kuunnella ja kauhistua. 

Jälkeenpäin on tullut ajateltua tuon Jom Kippur sodan aloittamisen ajankohtaa. Vuonna 1973s Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin juutalaisten pyhimpänä päivänä, sovitus päivänä päivänä, jolloin vähemmänkin hurskas juutalainen paastoa. Parempi hyökkäys- ajankohta olisi konsanaan ollut Purim-juhlan aikana jolloin Israelissa ainakin ennen aikaan oli varsinainen karnevaalitunnelma. Kyse on samasta asiasta jos olis suunnitellut hyökkäystä Ruotsiin. Kysehän on tietysti joulukuun kolmannestatoista päivästä, Lucian päivästä, jolloin ”koko kansa” on glögi-huuruissa ja vähän vahvemmissakin huurussa.

Vuoden kierto on oikealla paikallaan. Tiedä sitten onko tämä ilmaisu uusi mutta käytetään sitä nyt tässä. Keskitalvi tai vuoden pimein ajankohta kuitenkin lähenee. Mutta onko tuokaan korrekti ilmaisu kun puhutaan vuoden pimeimmästä kohdasta. Sekin on kovin itsekeskeinen näkemys ja pohjoisten kansojen horisontista lausuttu itsestäänselvyys. Horisontin pimeän kohdan lähestyminen on näkynyt kaupoissa jo syyskuun syyskuun puolivälistä lähtien; jouluun liittyviä tuotteita on ollut nähtävillä ja saatavilla ja meno kiihtyy viikko viikolta.

Ensi vuosi on Ranskan vuosi. XXXIII olympiadin kisat pidetään näet heinä-elokuun vaihteessa Ranskan pääkaupungissa. Edellisen kerran kesäistä olympia-juhlaa vietettiin Pariisissa sata vuotta sitten. Ne olivatkin Paavo Nurmen kisat ja tietysti myös Ville Ritolan. Suomi oli urheilun suurvalta ja tuo aika ei koskaan enää tuollaisenaan palaa. Tietysti Suomi on urheilun suurvalta sillä tavalla että täällä harrastetaan kaikkia mahdollisia tai ainakin melkein kaikkia mahdollisia maailman urheilulajeja. Pesäpallo jääköön mainitsematta.

Monenlaista olympialaisiin liittyvää krääsää ja rekvisiittaa tullaan varmasti näkemään. Olympia-viiniä tuskin näemme mutta varmastikin viini ja siinä sivussa ranskalainen ruokakulttuuri kyllä tulee olemaan näkyvällä sijalla kisojen aikana. Pariisissa tullaan näkemään valtaisa määrä turisteja. Nähtäväksi jää voidaanko pitkien matkojen avovesiuinti järjestää Seine-joessa kuten oli tarkoitus. kysehän on siitä saadaanko joki  puhdistettua; epäillä sopii mutta mielellään asiassa yllättyy.

Asterix on saanut uudet tekijät, ja kaiketi ainakin yksi uusi albumi on jo ilmestynyt. Harvemmin tullaan ajatelleeksi mikä on tuon kaiken ”hulluja nuo roomalaiset-ajattelun”  taustalla. Ranskalaisille hän kävi loppujen lopuksi hyvin ja pitkällä juoksulla he ottivat Rooman imperiumin hyvät puolet oman kulttuurinsa. Ranska on oma sivilisaationsa joka pitää kiinni kielestään ja perinteistään ja tietysti omasta ruokakulttuuristaan. Onkin esitetty eikä aivan perustetta, että em. sanonnan taustalla on itse asiassa ”hulluja nuo amerikkalaiset-ajattelu.” Siis taustalla nähtäisiin ranskalaisten puolustautuminen amerikkalaista kulttuuria ja englannin kieltä vastaan. Onko näin? Ainakin näin olisi helppo kuvitella. Jätetään tämäkin keskeneräiseksi mietelmäksi ja palataan asiaan jossain vaiheessa kun tuohon uuteen albumiin on tutustuttu.

Pariisi on suuri kaupunki niin maan päällä kuin maan alla ja tietysti myös ilmatilassa. Turvatoimet ovat varmasti laajemmat mitä koskaan on kesäkisojen aikana nähty kuinkahan monta valvontakameraa on kytketty verkkoon, ja millainen tekoäly-sovellutus on luotu turvallisuuden takaamiseksi. Suurin ongelma ei välttämättä ole Metro, sen vilkas liikenne ja tarvittava valvonta. Uhka tulee ilmasta droonien muodossa.

Isäntämaalla on aina kisojen järjestämisessä paljon velvoitteita mutta myös mahdollisuuksia. Isäntämaa voi myöskin aina tuoda mukaan näytöslajin. Yhtä lajia, tai voidaanko puhua edes lajista, ei kisoissa nähdä.  Kyse on enemmän ruumiinkulttuurin muodosta. Sitä ei todellakaan nähdä Pariisin kisoissa, vaikka sen mukana olo olisi ollut juuri tuossa ympäristössä kaikkein luontevinta. Kyse on tietenkin Parkourista. Lajin harrastajat ovat pitäneet pintansa eivätkä halua organisoitua. Asiassa on oma tarkoituksensa ja oikein hyvä sisäinen perustelu; organisoituminen kaupallistaa lajin ja säännöt kangistavat sen kaavoihinsa. Tällaista ylevää periaatetta täytyy kunnioittaa syvällä kumaruksella. Otetaanpa esimerkiksi vaikka uudet talvilajit kuten lumilautailu ja freestyle. Niistäkin on tullut varsin totista tahkoamista. Niiden taitaja voi toki ansaita rahaa ja tulla tähdeksi, mutta jotain on lähtemättömästi menetetty. Pitäkööt parkourin harrastajat jalot periaatteensa. Haikaallan kuitenkin hieman ja todetaan vain että millaisen ympäristön historiallinen Pariisi olisi antanutkaan tälle ruumiinkulttuurin muodolle. Pakourista on jo hyvä suomenkielinen WIKIPEDIa-artikkeli: PARKOUR. 

Tanka. Azza.

                                                            

27.10.2023        67

 Tanka. Azza.

tiheyden tiheys

aivan pieni kunnanala

kaksi neliötä

makuualaksi riittää

siivetön kaivaa maata 

                                                                   

Pohdintaa kalentereista. Peruspremissi.

26.10.2023        66

Pohdintaa kalentereista. Peruspremissi.

En tiedä onko tämä järkevää pohdintaa vai lopunajan houretta. Lopunajan houretta siinä mielessä että tällä planeetalla tietyt lajit menestyvät tai ylipäätänsä säilyvät ja menestyvät noin kahden miljoonan vuoden ajan.

Ihminen on ollut lajina nyt juuri tuon kahden miljoonan vuoden ajan. Se on varsin paljon. Onko se vasta lapsuus, sitä on vaikea sanoa. Yksi asia näyttää varmalta; ihminen ei näytä aikuistuvan ja se voisi tarkoittaa sitä että ihminen ei löydä kestävä tapaa elää tällä planeetalla

Sanan sivilisaatio käytettävissä nykyään suvereenisti. Tällä ei tarkoiteta sitä että Sid Meierin sivilisaatio peli olisi muokannut kirjoittavien ja ajattelevien ihmisten tajuntaa ja laajentanut käsityskykyä. Ehkä se hieman onkkin, mutta joka tapauksessa maailmassa on monta sivilisaatiota jotka ovat käyneet häikäilemättömään kilpailuun keskenään. Maailmassa on myös useita erilaisia kalentereita. Oma länsimainen kalenterimme, niin, minäkin katson kuuluvani tähän länsimaiseen sivilisaatioon erään kansan jäsenenä, pohjautuu edelleenkin kristinuskoon ja sen juhlakiertoon. Ihmisen nimistö pohjautuu edelleenkin vanhoihin pyhimysten nimiin. Toki joillakin kuten itsellänikin voi olla jonkin vanhan uskonnon jumalan nimi nimi. Pitää tietenkin muistaa että suomalainen elämänmuoto on tietystä tarkkailuhorisontista katsoen aivan oma pieni sivilisaatio ja hyvin tarkasti suunniteltu projekti.

Joskus tulee ajateltua sitä voisiko koko kalenterin uudistaa ja millä tavalla sen voisi uudistaa. Planeettamme kiertää keskustähtemme auringon ympäri 365:n päivän, vuoden.  Olemme tottuneet kuukausiin, viikkoihin ja päiviin. Kuukausilla on erilaiset nimet, viikkoja yleensä numeroimme, päivilläkin on numerot mutta yleensä päiviin liittyy jonkin henkilön nimi. Omanlainen juonteensa on se että tietyillä päivillä voi olla kansainvälinen teemansa. Yksi mielenkiintoisimmista yrityksestä luoda uusi kalenteri, uusi ajanlasku, oli Ranskan tasavaltalaiskalenteri. Voi olla että joku vielä, jos ei nyt aivan salaa noudata sitä, tarkkailee sitä ja elää tietyllä tavalla sen ajan hengessä vielä jopa enemmän kuin tämän kirjoittaja.

Vanhemmiten kysyy aina mitä hyötyä tästä sitten on? Miksi mistään on jotain hyötyä? Jokaisesta herätystä ajatuksesta on hyötyä, jokaisesta keskustelutuokiosta on hyötyä,  jokaisesta kirjoitetusta sanasta voi olla hyötyä. Kaikesta mikä saa ihmisen toimimaan paremmin ja järkevämmin itseään ja toisia ihmisiä ja koko elokuntaa kohtaan, siitä on paljon hyötyä. Kaukana kuitenkin siintää sellainen aika jolloin koko ihmiskunnalla olisi yksi ja sama kalenteri. Siitä pitää huolen nationalistinen harha ja uskontojen valta joka sekään ei näytä laantuvan.

Jos lähdettäisiin rakentamaan aikuistuneen ihmisen kalenteria pitäisi ratkaista tietysti montakin asiaa. Ensimmäiseksi tulisi kysymykseen vuoden alkamisajankohta. Se käy kaiken edellä. Vasta sen jälkeen voidaan voidaan löytää kestäviä ja järkeviä käytäntöjä. länsimaisessa sivilisaatiossa perusta on pohjoisessa vuodenkierrossa, asiaa katsotaan pohjoisen pallonpuoliskon ihmisen näkökulmasta. Uudenvuoden ajankohta on aina keskeinen ja ättäsopassa merkittävällä merkittävässä roolissa on keskitalven, joulun juhla. Kyse on todellakin sopasta jossa monet ainekset ovat edelleenkin tunnistettavissa. Lähtö vuoden pimeimmästä hetkestä kohti valoa on aina luonut toivoa. Ei ihme että entisaikojen ihmiset puhuivat voittamattoman auringon juhlasta.

Jos lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista, uudesta tavasta hahmottaa maailmaa, tärkeiksi koettavista arvoista jotka ovat tuossa maailmassa vihdoin oikealla paikallaan jajärjestyksestä, maailmassa jossa me joka päivä elämme niin ei ole merkityksetöntöä se tapa jolla luomme päiviin vuodenkiertoon merkitystä. Uusivuosi on keskeinen asia ja nimenomaan se mistä aloitamme ja millä perusteilla. Mutta olisiko auringon paluu eli talvipäivänseisaus oikea ajankohta? Mitä sen jälkeen olisi ihmisen elämässä; hän aloittaisi uuden vuoden talvesta. Ranskalaiset valistusfilosofit jotka loivat tasavaltalaiskaletnerin aloittivat uudenvuoden syksyllä. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ihmisen oikeudet maailmankaikkeudessa ovat tietenkin kusiaisen luokkaa kuten kirjailija Veikko Huovinen teoksessaan Havukka-ahon ajattelija sanoo, mutta valitettavasti ihmisen oikeudet tässä maailmassa ovat paisuneet vähän liian suuriksi. Se tarkoittaa myöskin sitä että viimeistään aika pian pitäisi ottaa vastuu kaikista tekemisistä ja ryhtyä korjaamaan niitä vahinkoja joita on jo aiheutettu. Mitä kaikkea se sisältääkään? Se on varmasti oman kirjoituksen tai oman kirjoitussarjan aihe. Mutta kun lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista voisi kevätpäiväntasaus olla konsanaan parempi lähtökohta uudenvuoden alulle kun ranskalais-viritteisen tasavaltalaiskalenterin syyskuun puolivälin jälkeinen syyspäivän tasaus. Ranskalaisilla oli lähtökohtanaan Ranskan julistaminen tasavallaksi, ja taustalla kummittelee myöskin mahtavan viinikulttuurin maan tavat ja käytänteet. Tasavaltalaiskalenterin ensimmäinen kuukausi oli viininkorjuukuukausi Vendemiaire.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen voidaan päätyä sellaiseen tulokseen, tai ei siinä välttämättä edes mitään pitkällisiä pohdintoja ja opintoja tarvita, niin varsin luontevaa olisi aloittaa vuosi kevätpäiväntasauksesta. Tai pikemminkin aloittaa se suurinpiirtein päivästä johon se keskimäärin sijoittuu tai sitten muutama päivä sitä ennen. Se päivä olisi uuden luonnon luomisen päivä ja sen jälkeen vuosi jaettaisiin neljään kolmen kuukaudsen sykliin. Johonkin raja on vedettävä ja jostakin jotain on aina aloitettava. Pieniin ja suuriin asioihin, niiden menestykselliseen hoitamiseen, liittyy aina halu ja kyky tehdä keski- määräisiä ja järkeviä ratkaisuja. Makuasia on sitten se käytämmekö nimitystä kompromissi. Ihmisen on joka tapauksessa tultava aikuiseksi. Mikä on lapsuutta on lapsuutta mutta kun tulemme aikuisiksi meidän on myös ajateltava ja käyttäydyttävä kuten aikuisen ihmisen tulee käyttäytyä. Se ei tarkoita sitä ettemme olisi leikkiviä ja lapsenmielisiä. Päinvastoin hyvä järjestys uudet järkevät tavat mieltää todellisuus,  ymmärtää elokunnan kauneus ja moninaiset ihmeet, elämä monimuotoisuus, nehän vasta antavat mahdollisuuden palata leikin ja lapseuden maailmaan.

Ja lopussa oli sana - Kalle Päätalon muistolle

 25.10.2023        65

Ja lopussa oli sana - Kalle Päätalon muistolle

Länsimaiselle ihmiselle, ja nykyään yhä enenevämmässä määrin melkein kaikille ihmisille, on ominaista on eräs merkillinen vimma. Koska kaikennäköisten testamenttien myötä raamatullista kieltä viljellään paikassa kuin paikassa, niin siteerataanpa tässä erään noin vuonna 300 e.a.a eläneen jerusalemilaisen "liikemiehen," Vanhan testamentin Saarnaajan, mietteliästä varoitusta: "Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua." 

Radikaalimpi suhtautuminen kuin Saarnaajalla kirjoitettuihin ajatuksiin oli intialaisella Mahatma Gandhilla. Hänpäs sanoi: "Minun kirjoitukseni pitäisi polttaa ruumiini keralla. Se mitä olen tehnyt, tulee kestämään, eikä se, mitä minä olen sanonut ja kirjoittanut”. Kaunis testamentti tuokin, mutta tuollaisten ajatusten ja testamenttien toimeenpano taitaa olla mahdotonta. 

On sanottu, että länsimaista ihmistä vaivaa eräänlainen kuningas Midaksen kirous. Kaikki asiat joihin hänen ajattelunsa vain keveästi koskettaakaan muuttuvat sanoiksi ja lopulta kirjaimiksi. Mutta ovatko kaikki sanat kultaa? 

Joku tietysti puhuisi hienostelevaan sävyyn kalevalalaisesta perinnöstämme vastauksena väitteeseen: "Suomi on kirjojen tekemisen luvattu maa!" Hiski Salomaan nerokasta kuplettia "Laulu nykyajan taiteilijoista" mukaillen voikin veistellä: "Tämä laulu on nykyajan kirjaltajista, olettekos nähäneet ennen moista, niitä nyt syntyy kuin satteella sieniä, joukoss on suuria, joukoss on pieniä" Ja vähän myöhemmin: "Sama ohjelma heillä on kaikilla, niin Maijalla kuin myös Maikilla. Joka nyt runoja vain muutaman laitaa, kirjoittaa hoksaa, maksaa ja painaa...” 

Mikrotietokone oli 1980-luvun lopulla kirjapainomaailmassa varsinainen leskentekijä. Uuden tappajasovellutuksen myötä yksi henkilö saattoi tehdä saman kuin kymmenen muuta aikaisemmin. Nuo yhdeksän toimetonta kirjantekijää eivät ehkä sentään ryhtyneet kirjoittamaan, vaikka joskus kustantajien ja kirjakauppojen tarjontaa silmäillessä siltä tuntuisikin. Mutta helpon tekstinkäsittelyn ja illuusion jokamies-kirjailijasta mikrotietokoneet ovat kyllä mahdollistaneet. Kaikissa kotitietokoneen omistajissa näet asuu todellakin pieni Midas, ja paperia kuluu tuhottomia määriä. Kaukana ovat egyptiläisen kirjurin ihanteet, ei kukaan enää ylistä yksinkertaisia työtapoja. Missä ovat vahakantiset muistivihot ja sinipunakynän siunaus. Egyptiläistyyppisen kirjurin matkavarusteet, muistivihko ja penali, ovat vaihtuneet kannettavaan mikroon. 

Kaikilla on toki oikeus kirjoittaa, ja myös saattaa tuotteensa julkisuuteen. Samalla voi kuitenkin hyvän kirjallisuuden raja hämärtyä. Nautimme nykyään ehkä jo neljännen potenssin luku- ja kirjoitustaidon, myös kirjapainotaidon, kerrannaisvaikutuksista. Omakustanteet ja kirjailija-osuuskunnat ovat lisänneet julkaistun kirjallisuuden määrää dramaattisesti. Huonoa kustannustoimittamista esiintyy myös yhä enemmän. On kustannustaloja joissa toimitaan "romppu käteen periaatteella." Kirjaltaja huolehtii itse jopa sivuntaitosta. Seurauksena on”lukukelvottomilla” fonteilla (Esim. päänsärkyä aiheuttava Arial MT Condensend Light.) painettuja kirjoja, ja hämmentäviä asia-, ja nyanssivirheitä. Virheitä joista olisi päästy eroon vaikkapa yksinkertaisella ”ateljee-kritiikillä”.

Kirjoitusvimman taustalla on usein puhdas narsismi. Pahimmassa tapauksessa kirjailija ei osaa lopettaa ajoissa, ei tajua sitä, että paradigma (Tässä yhteydessä lähinnä kirjailijatyön aihe ja sen perustelu.) voi joskus ehtyä. Paradigmanvenyttäjien mestari ja kruunaamaton narsisti oli selkosten Proust, Kalle Päätalo-niminen mies. Joku on sanonut, että hänen tuotantonsa punaisena lankana ja pakkomielteenä on todistaa, "Kuinka fiksu mies hän todella on, kuinka kova työmies hän oli, ja kuinka kova naistenmies hän kerran oli." Onpa jopa pidetty Päätalon vastaisia palopuheita, joissa todistettiin hänen kirjailu tuhoisia seurauksia metsillemme. 

Kallen kirjoihin kun käytettiin, ja käytetään edelleen, hienopaperia. Yhteen mottiin (Puhutaan nyt vain Kallen kunniaksi mieluummin motista kuin kuutiosta.) tarvitaan noin 700 kiloa puuta. Siitä puolet on vettä. Jäljelle jääneestä 350 kilosta saadaan sellunkeiton ja paperikoneen (Hienopaperin valmistus edellyttää aina sellunkeiton hajuhaittoineen) jälkeen vain 175 kiloa hienopaperia. Tonniin hienopaperia tarvitaan siis noin kuusi mottia raaka-ainetta. Keskimäärin mottia varten pitää kaataa kaksi noin sadan vuoden ikään ehtinyttä Pinus Silvestris- yksilöä eli mäntyä. Hakkuukypsässä mäntymetsässähän on yleensä noin 500-700 runkoa hehtaarilla. 

Yksi Kallen tiiliskivi painaa keskimäärin 850 grammaa. Siitä on paperia noin 700 grammaa. Sadantuhannen painokseen yltävän Päätalon kirjan painamiseen tarvittiin noin 1200 rungon selluloosa, käytännössä kaikki mitä kasvaa kahden hehtaarin alueella. Metsätöistä ei Kalle todellakaan päässyt eroon, ja mottimestari on siis mottimestari vielä haudassaankin! Kauheatako? 

Onneksi asia ei nyt aivan näin yksinkertainen ole. Ei edes Kallen takia metsää ole pantu sileeksi noin vain. Selluloosan raaka-aineena on paljolti harvennushakkuiden noin viisimetriseksi kasvanut puu, tukkipuiden latva-osa, ja sahateollisuudessa syntyvä hake. 

Levätköön Kalle rauhassa. Enemmän kuin lieventävä asianhaara on varmaan se, että hänen tuotannollaan on ollut lukemattomille ihmisille suuri, korvaamaton sielunhoidollinen arvo. Mutta vielä jotain Kallesta. Tulee mieleen eräs takavuosien aprillipila-yritys, silloin kauan sitten kun Apple ja PC olivat nuoria. Joku väitti Iltiksen lööpissä lukeneen: "Tamperelaiskirjailija kirjoitti kovalevyn täyteen! Kauhistunut Kalle avoimena: "En voinut sille mitään, sitä tekstiä vain tuli ja tuli." Ei muuten pitänyt paikkaansa! 

Mutta vielä yksi repliikki Kallesta ihan kiellon päälle; Gandhin testamenttia hän tuskin olisi halunnut omalla kohdallaan toimeenpantavaksi...

Kirjeitä Gräddesbergille. Tasavalta.

24.10.2023        64

Kirjeitä Gräddesbergille. Tasavalta.

Oi rakas Gräddesberg

Kysyit minulta mikä oikein on tasavalta? Herää kysymys siitä onko meillä enää tasavaltaa tavalla jonka aiemmat sukupolvet ovat kokeneet ja eläneet. Kun näin puhutaan niin silloin puhutaan vain ja ainoastaan K.J. Stålberghin luomasta suomalaisesta tasavallasta. Nimittäin maa ja kansa on edelleenkin sama kuin 1920-luvun alussa, mutta tasavalta ja perustuslaki on eri. Itse Stålberg oli vanhojen roomalaisten hyveiden kyllästämä mies. Että näin voidaan sanoa käy siitäkin ilmi, että hän ei halunnut toiselle kaudelle presidentiksi heti perään koska mielestään niin mahtavaa virkaa ei kukaan saisi pitää hallussaan kahta kautta peräkkäin. Stålbergh oli viisas mies ja ymmärsi sen, miten pitkä aika 12 vuotta on muutenkin kuin ihmisen elämässä.

Suomen ensimmäisen tasavallan, jos käytämme tätä nimeä ja puhumme ajanjaksosta 1919-1948, presidentti oli vahva henkilö ja vallanjako toimi oivallisesti. Hallitukset istuivat lyhyitä kausia, seikka mikä ei välttämättä ole niinkään huono aisa. Voidaanpa puhua tuon ajan hallituksista jopa eräänlaisina projekti-ministeriöinä. Nuori tasavalta oli vakiintumaton kaikessa elinvoimassaan, ja juuri tämän takia piti olla valmius tarvittaessa nopeisiinkin muutoksiin. Varsinkin sota-aika todisti sen, että kokonaisuus toimi hyvin ja valta ei ollut yhden instanssin käsissä. 

Kun puhutaan tasavallasta niin puhe siitä, että valtaa on jaettu useamman tahon välille on aivan olennainen asia. Ihanteelliseen Rooman valtakunnan tasavallan aikaan emme enää pääse, mutta ihanteena se voi olla. Heillä oli kaksi toimeenpanijaa eli konsulia ja he vuorottelivat kuukausittain siitä, kumpi oli ylikonsuli ja kumpi alikonsuli. Alikonsulia ei noin vain viety eikä hän vikissyt vaan hänellä oli aina ylikonsulin päätöksen suhteen VETO-oikeus. Tarvittiin siis yksimielisyyttä asioissa elikkä oikeaa roomalaista konsensusta. Älkäämme ihmetelkö miksi Euroopan Unioninkin päätöksenteossa on haluttu näihin aikoihin saakka pitää kiinni yksimielisyyden vaatimuksesta.

Kun nyt meillä pääministerin asemaa on haluttu korostaa ja nostattaa niin perusteluina on ollut parlamentarismi. Parlamentarismin nousun myötä presidentin valta on pienentynyt ja hänelle on jopa haluttu etsiä uusia tehtäviä. Parlamentarismi haiskahtaa komealta termiltä ja asialta, mutta aivan hyvin voisi kysyä sitä onko Suomi liian pieni maa parlamentarismille. On aika tiivistää ja pistää ns. roomalaiset kehiin:

I 200 kansanedustajaa on aivan liian suuri määrä, sata riittäisi hyvin ja vaalipiirijako pitäisi olla erilainen. 

II Suomeenkin tarvittaisiin senaatti ja senaattoreja. Siis tulisi kyseeseen ylähuone.

III Ministereistä tuntemallamme tavalla voitaisiin luopua, ministeriöistä pitäisi pitää kiinni.

IV Kenellekään ei saisi antaa liikaa valtaa. Konsuli-järjestelmä olisi harkinnan arvoinen asia.

V Tasavalta oli hyvä ratkaisu Suomen oloihin ja sen ensimmäiset presidentit hyvä lääke meidän kruununpääpuutos-oireyhtymäämme.

VII Suomi sai kuninkaansa kun se aika koitti.

VIII Suomen presidenteillä kaikilla on ollut hyviä ominaisuuksia ja heille voitaisiin harkita jopa virallisia lisänimiä. Seuraavassa yksi subjunktiivinen nimilista. Jätämme siitä kuitenkin vielä Sauli Niinistön pois.

Kaarlo Viisas. Tasavallan Isä.

Lauri. Nuoren Maan Reipas Isä.

Per Evind Oikeamielinen.

Kyösti. Talonpoikien Talonpoika.

Risto. Suomen Kärsivä Palvelija.

Mannerheim. Mauri.

Juho-Kusti Suunnannäyttäjä.

Urho Suuri.

Mauno Maltillinen.

Martti. Näkyjen tekijä.

Tarja Talkkari.