22.08.2023 1
Iankaikkisuus
Olen katsellut kaikkea aherrusta,
jonka Jumala on antanut ihmisille
heidän rasituksekseen.
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi
ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,
ei niiden alkua eikä loppua.
Nuo sanat ovat Saarnaajan kirjan luvusta kolme ja sen jakeet 10-11. Käännös alkukielestä on hyvä ja se välittää ajatuksen varsin onnistuneesti. Ei siis ole kaukaa haettua laittaa tämän ensimmäisen kirjoituksen otsikoksi juuri sana ”iankaikkisuus.”
Rakas ja edesmennyt opettajani Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijola piti aikoinaan luentosarjan Saarnaajan kirjasta. Sen ensimmäisen luennon aluksi Timo sanoi jotain johon vielä palaan tämän blogivaelluksen aikana. Se on aivan oma avauksensa.
Toinen henkilö johon oli ilo tutustua, joskin etäisemmin, oli Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen. Joskus 1980-luvun alussa Raamattukiistojen taas lyödessä korkeita laineitaan tuli hän lausuneeksi jotain joka on jäänyt mieleen Lapin Kansassa olleesta hänen muistaakseni Rovaniemellä pitämäänsä esitelmää käsitelleestä jutusta. Heikki sanoi että hänen mielestään Saarnaajan kirjalla on paljon sielunhoidollista potentiaalia jota ei osata käyttää. Tähänkin voidaan vielä joskus enemmän palata. Mutta itse asiassa tämä ensimmäinen kirjoitus voi olla pieni esipuhe asiaan.
Mitä siis on iankaikkisuus? Saarnaajan kirjan kirjoittajalla ei ollut käytettävissään sellaisia ajattelun välineitä ja käsitteitä kuin meillä kaikilla on. Itse olen kiitollinen Marcus Rosenlundille joka avasi kirjansa ”Kohti korkeuksia” viimeisten sivun näkökulmilla näköaloja jotka auttavat ymmärtämään suuria mittakaavoja. Ja niitä hahmottamalla myös lopulta ymmärtämään mitä Heikki Räisänen aikoinaan sanoi ja ennen kaikkea mitä Saarnaajan kirjan kirjoittaja pohjimmiltaan tarkoitti. Liekö kyse jopa Rupert Sheldraken hahmottamasta muotoresonanssiteoriasta. Nimittäin samaan aikaa kun Rosenlund kirjoitti kirjaansa pohdin samoja asioita pähkäillessäni kynsilaukan genomin laajuutta koronakeväänä 2020 ja tuon kasvin haploryhmien moninaisuutta. Rosenlundin kirjan viimeisä sivuja lukiessani laajat mittakaavat aukenivat ja sanat suorastaan räjäyttivät tajunnan aivan uusille urille ja aina alkuräjähdyksen aavoille.
Hyvä alku iankaikkisuuden ymmärtämiselle on hahmottaa vaikkapa maailmankaikkeuden ikä. Väitetään että ihminen ei pysty hahmottamaan suuria lukuja. Kyse on enemmänkin vain harjoittelun puutteesta. Kysehän on luvusta 15,3 miljardia; 15 300 000 000 000 vuotta. Luku on loppujen lopuksi varsin helppo hahmottaa.
I Paikasta josta kirjoitan on matkaa eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevaan Kapkaupunkiin noin 15 3000 kilometriä. Kuvitellaan tämä.
II Seuraavaksi kuvitellaan kuution vetoinen puulaatikko.
III Seuraavaksi kuvitellaan yksi tuollainen laatikko täynnä keskikokoisia greippejä joita siihen mahtuu noin tuhat kappaletta.
IV Sitten kuvitellaan että noita laatikoita olisi yhdellä janalla peräkkäin aina Kapkaupunkiin saakka.
V Tuolla janalla oleviin laatikoihin mahtuu 15 300 000 000 000 greippiä eli yhtä monta greippiä kuin maailmankaikkeudella on vuosia ikää.
Olen elänyt kohta 60 vuotta. Se on aika vähän tuosta valtavasta luvusta vuosia. Vanhinkaan ihminen ei ole elänyt kuin 122 vuotta. Se on toki puolet enemmän kuin 60 vuotta mutta olemattoman vähän sekin.
Kynsilaukan genomi sisältää 16 240 000 000 000 emäsparia. Asian hahmottamiseksi pitää hakea vauhtia kotitalon pihalta Inarin kirkonkylästä jotta päästää Kapkaupunkiin ja saadaan ajattelulle kiinteää maaperää.
Keskeneräiseksi ajatukseksi tämän jää mutta onhan se alku tämäkin.
Blogeja olen kirjoitellut vuodesta 2006 mutta suurin osa niistä on lukkojen takana bittiunivesumissa. Jossain vaiheessa ryhdyin liittämään jokaiseen kirjoitukseen jonkin musiikkikappaleen. Jatkan tapaa tässäkin blogissa. Niinhän se on… Missä sanomisen keinot loppuvat, siitä voi jatkaa musiikilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti