II tuotantovuosi
itäperintö
nollatut mittarit
vihdoin luottamus
vapaana uusi polvi
hiljaisuus kulki ohi
täperintö; nollatut mittarit; vihdoin luottamus; vapaana uusi polvi; hiljaisuus kulki ohi
Julkaisun kuva tuotettu tekoälyn avulla.
II tuotantovuosi
normaalin jälkeen
tunnettu hajotetaan
uusi sekoitus
taifuunien naparetki
suunnaton työ ei auta
normaalin jälkeen; tunnettu hajotetaan; uusi sekoitus; taifuunien naparetki; suunnaton työ ei auta
Julkaisun kuva tuotettu tekoälyn avulla.
II tuotantovuosi
mestarien kokous
vain kaksi on jäljellä
uskoivat aatteen
vain kaksi on tarpeen
kolmas pilvien kätköissä
mestarien kokous; vain kaksi on jäljellä; uskoivat aatteen; vain kaksi on tarpeen; kolmas pilvien kätköissä
Julkaisun kuva tuotettu tekoälyn avulla.
II tuotantovuosi
kaikki höviävät
planeetan suuret vaalit
riita tuhotusta
suuremmat pulmat jälkeen
mahdoton taakka kantaa
kaikki höviävät; planeetan suuret vaalit; riita tuhotusta; suuremmat pulmat jälkeen; mahdoton taakka kantaa
Julkaisun kuva tuotettu tekoälyn avulla.
II tuotantovuosi
vahva johtaja
rauniopylväät nauravat
liikaa muistoja
tukehtuva historia
tiimalasi tukossa
vahva johtaja; rauniopylväät nauravat; liikaa muistoja; tukehtuva historia; tiimalasi tukossa
Julkaisun kuva tuotettu tekoälyn avulla.
Tanka. Puheenjohtajalla
puheenjohtajalla
tiukka oravan ilme
ylisantarmi laukoo
mestariosumalla.
kaksi virkaa heitoksi
URANTIA-kirjan luku 72. Vol. 2. Muutamia arviointeja — Poliittinen järjestelmä.
Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Toisessa osa-artikkelissa pohdimme tämän kuvitteellisen eksoplaneetan poliittista järjestelmää.
Kuvitteellisen naapuriplaneettamme poliittinen järjestelmä.
URANTIA-kirjan luvun 72 toinen alaluku kertoo siis tuon “naapuriplaneettamme” polittiisesta järjestelmästä. Ensi lukemalta teksti voi näyttää jopa kiehtoval-ta mutta mitä enemmän sitä ruotii, niin sitä suurempia kummallisuuksia sieltä löytää. Kyseessä on eräänlainen kansallissosialismi ja seuraavat alaluvut vahvistavat vain sitä olettamusta millä vuosikymmenellä kirja on saanut alkunsa.
Kyseessähän on sadan osavaltion muodostama liittovaltio. Osavaltioista sanotaan että ne ovat verrattain itsenäisiä. Osavaltioissa on oma lainsäädäntä-valtansa ja johdossa on kuvernööri. Osavaltioiden lainsäädäntäelimiin valitaan yksi edustaja aina kutakin sataatuhatta kansalaista kohden. Tästä voimme päätellä, että noiden elimien koko vaihtelee välillä 5-20 osavaltion koosta riippuen. Kuvernnöörit nimittävät osavaltioiden tuomarit heidän elinajakseen. Mitään vihiä emme saa siitä millaisiin alayksiköihin osavaltiot on jaettu mutta tiettyjä viitteitä luku 72 antaa siitä, että järjestelmä saattaisi olla ns. “polis-järjestelmä.” Se koostuisi alueena eri kokoisista kaupungeista “maalaiskunti-neen.”
Planeetalla on kirjan kuvauksen mukaan suurkaupunkejakin vaikka kaupungin koon yläraja on selvästi määritelty, yläraja on miljoona asukasta. Luvun 72 toisen alaluvun ensimmäinen kummeksuttava lausahdus on tämä: “Korkeinta tyyppiä edustavat kansalaiset pyrkivät innokkaasti kaupunginhallinnon harvalukuisiin virkoihin.”
Kokematon lukija voi mennä lankaan mentäessä hieman eteenpäin ja puhuttaessa vallan kolmijaosta. Se ei välttämättä ole samanlainen vallan kolmijako josta meillä yleensä oppikirjoissa puhutaan. Kirja sanoo että liittovaltion hallitusjärjestelmään kuuluu kolme tasavertaista hallinnonhaaraa: toimeenpaneva, lakiasäätävä ja oikeudellinen haara. Mutta siitä emme saa mitään selkoa onko oikeuslaitos kuitenkaan riippumaton. Sen tehokkuudesta saadaan kyllä selkoa myöhemmin ja tuo oikeuslaitos toteuttaa tarpeelliset ja ankaratkin tuomiot “nopeasti ja varmasti.”
Liittovaltion toimeenpanopäällikkö vastannee Jenkkilän presidenttiä. Hänet valitaan virkaansa kuudeksi vuodeksi ja jatkokausi on mahdollinen vain ilmeisissä poikkeustilanteissa ja silloinkin vain yhden kerran. Toimeenpano-päällikön neuvonantajina toimii vanhojen toimeenpanopäälliköiden muodostama ylikabinetti. Ilmeisesti kirja implisiittisesti (Yksinkertaisesti sanottuna "pääteltävissä oleva myötäoletteisuus.") väittää ko. planeetan elinajanodotteen olevan korkeampi kuin meillä ja tällöin 50-60-vuotiaalla toimeenpanopäälliköllä voisi hyvinkin olla apunaan 4-5 dementoitumatonta entistä toimeenpanopäällikköä.
Mannerkansakunnan kongressin (Tätä nimitystä itse URANTIA-kirja ei käytä) muodostaa kolme kamaria. Ylähuoneesen kuuluu henkilöitä jotka on valittu teollisuuden työntekijöiden, vapaiden ammatinharjoittajien, maatalous- ja muiden työläisten toimesta. Alahuoneeseen kuuluu edustajia eri yhteiskunnallisista, poliittisista ja filosofisista ryhmistä. Varsin hämäräksi jää sitten kirjan luonnehdinta “Kaikki hyvämaineiset kansalaiset osallistuvat kummankin edustajaluokan valintaan, mutta heidät ryhmitellään eri tavoin riippuen siitä, koskeeko vaali ylä- vaiko alahuonetta. Mitään analogiaa tästä tähän asti tässä yhteydessä sanotusta ei voida vetää Jenkkilän kongressin toimintaan ja tarkoitukseen. Amerikkalaiset perustajaisät olivat suuria roomalaisten ihailijoita (Kukapa ei olisi!) ja he halusivat senaatttinsa.
Jännäksi tarkastelumme meneenkin sitten kun siirrymme käsittelemään Kolmannen huoneen olemusta, tarkoitusta ja tehtävää. Se on itse itseään täydentävä satahenkinen sennaattorikopla johon päästään ja jossa ollaan niin kauna kuin henki pihisee. Siitä sanotaan että sen “toimiala on puhtaasti neuvoa antava, mutta se vaikuttaa voimakkaasti kaikkeen yleiseen mielipiteeseen, ja sen arvovalta ohjaa kaikkia valtiovallan elimiä.” Valtiota näyttäisi siis ohjaavan vanhojen miesten meritokratia. Naisilla ei nähtävästi ole kovinkaan suurta painoarvoa sillä esim. liittovaltion korkeimman oikeuden kokoonpanossa on vain 12 miestä. Mielenkiintoista tässä kuvauksessa on se, että varsinaisia puolueita tuossa kuvitteellisessa sivilisaatiossa ei olisi!
Koko järjestelmän taustalla saattaisi olla kaikuja ja luurankorakenteita vanhasta monarkkisesta järjestelmästä. Päätoimeenpanopäällikkö nimittää nimittäin kymmenen alempaa toimeenopanopäällillöä kuuden vuoden kaudeksi tultuaan valituksi omaan tehtäväänsä. Nämä pressan satraapit toimivat todellakin kymmenen alueen johtajina ja kukin alue käsittänee kymmenen osavaltiota.
Vielä pitäisi puhua oikeusjärjestelmästä mutta tyydymme sanomaan vain sen jos vanhoja korkeimman oikeuden päällikkö on mukana nimittämässä jäseniä em. “Kolmanteen huoneeseen”, niin se siitä oikeuden riippumattomuudesta ja vallan kolmijaosta tuolla kuvitteellisella naapuriplaneetallamme. Toisaalta URANTIA-kirjan sivu 810 jälkimmäisellä puoliskollaan on hyvinkin mielenkiintoista luettavaa ja esim. “Vanhempain tuomioistuimet” olisivat ainakin idean tasolla ihan pohdinnan arvoinen asia, vaikka niiden toiminnasta ei mitään mielikuvitusta ruokkivaa kerrotakaan.
Retro. Suomeen mahtuu vielä yksi ”puolue”…
Tämä juttu julkaistiin Uuden Suomen Puheenvuorossa kymmenen vuotta sitte. Tarkka aikaleima oli 23.11.2013 20:04. Julkaisen näitä sen vuoksi että ne ovat taustatekstejäö uusiin juttuihin.
——————————————
Suomeen mahtuu vielä yksi ”puolue”…
Joka kuitenkaan ei ole varsinainen puolue. Mutta miksi? Kysymyshän on vallan mahdottoman suuri ja sitä ei kahdenkymmenenviiden sanan ”patenttivastaukseen" saa mahtumaan. Kysymys on myös hyvin paradoksaalinen ja niinpä sitä pitää ”lähestyä” roomalaisilla. Joku voisi tietysti puhua teeseistä, mutta tuo ilmaus on monella tavalla rasitettu. Mutta asiaan ja asiaa voidaan lähestyä ”välttämättömistä kriteerioista” ja ”yksityiskohtaisista kriteerioista.” Välttämättömät kriteeriot:
I Kansalaiset ovat menettäneet uskonsa poliittisten puolueiden toimintaan.
II Yleensä äänestetään väljästi kansallisvelvollisuuden vuoksi. Niitä jotka ovat sitoutuneita puolueiden kannattajia ei välttämättä ole kuin hieman yli puolet äänestäjistä.
III Kansalaiset haluavat äänestää koska poliittinen teatteri on kuitenkin ilmaista hupia.
IV Perussuomalaiset olivat kenties viimeinen perinteinen puolue joka tuli vaihtoehdoksi. Perussuomalaiset menettivät momentuminsa ja heitä tuli myös poliittisesti yhteistyökelvoton puolue ainakin neljäksi vaalikaudeksi. Muutos 2011 vai onko se pelkkä Muutos tärväsi hiipuvat mahdollisuutensa, kaikki kyllä tietävät miksi…
V Politiikka kaipaa uudistamista ja paras tapa uudistaa politiikka on lopettaa perinteinen politiikka.
VI Puolueita ei kuitenkaan voida lopettaa, mutta ne joutuvat uudistumaan jos annetaan aivan uusi manifesti ja syntyy uusi ”epäpuolue.”
VII Uusi puolue on jotain joka muistuttaa italialaista Viiden tähden liikettä tai islantilaista Beste flokkurin-ilmiötä. Viiden tähden liike on jossain määrin tunnettu Usarin Puheenvuoron lukijoille, mutta Beste flokkurin on käytännössä tuntematon. Suomalainen sovellutus ei ole yksi yhteen kummankaan kanssa eikä niiden summa, mutta se matkii ovelasti sitä mikä on niiden vaatimuksen taustalla.
VIII Suomea uhkaa kestävällisyysvaje, mutta paljon vakavampi asia konsanaan on niin sanottu, ja käytettäköön määrettä ”niin sanottu” vain tässä ja nyt, hyvellisyysvaje. Hyveellisyysvaje on taas tullut ilmi viimä päivinä AILUS-jupakan tiimoilla. Hyvellisyysvajeeseen kaatui osaltaan myös NOKIAN menestystarina. NOKIA oli nilkkipomojen lypsylehmä. Toisaalta on hieman surullista, että ei ole enää ns. NOKIA –miljonäärejä, korkeintaan 1/16 NOKIA-miljonäärejä. Mitähän tohtori KEKKONEN mahtaakaan haudassa manailla: "S… tunarit!"
IX Sauli Niinistö totesi virkaanastujaispuheessaan, että ”Suomi on rakennettu monta kertaa uudelleen ja aina on päädytty parempaan.” Sauli Väinämö oli oikeassa, mutta kuka kuulee vanhaa hyveellistä kamreeria joka käräytti ahneilta kansanedustajilta ahteri-kollageenit, ja yritti suitsia ahneiden kerhon (Ns. eduskunta.) saalistusta taannoin.
X Se on menoa nytten ja on aika rakentaa Suomi uudelleen ja kaikki alkaa siitä, että poliittinen järjestelmä rakennetaan uudelleen.
Yksityiskohtaiset kriteeriot:
I Uusi epäpuolue on tarpeellinen ja se syntyy niiden kansalaisten toimesta jotka aivan oikeasti haluavat muutosta.
II Että kaikki ei pyörisi yhden henkilön ympärillä kuten populisteilla, pitää uuden epäpuolueen sääntöihin olla kirjattuna vanha roomalaisen tasavallan konsuliperiaatteet ajan hengen mukaisesti ja meidän vaatimustemme mukaisesti;
III Puolueella on aina kaksi puheenjohtajaa jotka valitaan vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajuus vuorottelee puheenjohtajien yhteisen sopimuksen mukaan puolen vuoden jaksoissa tai kuukausi kerrallaan.
IV Kukaan ei voi olla puheenjohtajana kahta vuotta peräjälkeen ellei se ole valitsija-kollegion aito ja yksimielinen päätös. Puolueen toimintaa ohjaa ns. neuvosto-konsensuksen periaate. Puolueen ylimmäisenä tavoitteena on tehdä neuvosto-konsensuksen periaatteesta demokratian korkeampi muoto. Kaiken jälkeen pitää myöntää että tosiasiat ja niiden tunnustaminen on kaiken kasvun lähtökohta.
V Puheenjohtajavuoden jälkeen ei ole mahdollista tulla valituksi uudelleen puheenjohtajaksi vasta kuin kahdeksan vuoden jälkeen. Mikäli poikkeusvalintaa koskien kahta peräkkäistä kautta on sovellettu, niin tällainen henkilö ei voi tulla valituksi uudelleen puheenjohtajaksi kuuteentoista vuoteen.
VI Jos joku vaatii kohdissa III-V esitettyjen sääntöjen kumoamista tulee hänet asettaa ns. korvaamattomuustestiin (Hän laittakoon sormensa lasiin jossa on 2,5 desilitraa vettä. Kun hän ottanut sormensa lasista pois, ja siihen jää reikä, voidaan hänet valita puheenjohtajaksi valitsija-kollegion määrittelmäksi ajaksi.).
VII Puolueen tulee hankkia varat toimintaansa avoimesti. Puoluetuesta jota saadaan verovaroista saadaan käyttää vain 1/8 siitä määrästä, joka tulee kansanedustajien määrän antamalla tavalla. Loppu tulee antaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin lahjoituksena puolueen hallintoelimien hyväksymällä tavalla.
VIII Puolueen ensimmäisinä periaatteina tulee olla: 1) hyveellisyyden nostaminen uuteen arvoonsa; 2) kaiken toiminnan avoimuus; 3) että estetään puolueen periaatteiden henkilöityminen tiettyyn toimijaan; 4) kohtuullisuus kaikessa ja oikeat mittasuhteet; 5) edellisestä johtuen tavoitteeksi se, että kansanedustajia on vähemmän kuin nykyään, mahdollisesti vain 100.
IX Kansanedustuslaitoksen yleinen uudistaminen: Kansalaiskeskustelu siitä tarvitaanko kaksi kamaria eli varsinainen eduskunta ja ylähuone.
X Puolueen tulee edistää vaatimusta saada maahan perustuslakituomioistuin, ja muutenkin vallan kolmijako tulee saattaa arvoonsa.
XI Kaikki muu on syytä jättää avoimeksi tässä vaiheessa. On keskustelun aika.
Nyt voi näyttää siltä, että olen puhunut paljon. Olemme kuitenkin vain raapaiseet pintaa, ja jos jatkaisin ei siihen kaikki maailman kirjat ja niiden volyymi riittäisi. Nyt on muiden vuoro.
Satraappi
Joskus nuorempana tuli harrastettua politiikkaa ja tuli oltua jopa ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Kaikenlaisia kirjoituksia tuli laadittua, niin myös tällainen. Suomen keskustasta oli hauska veistellä juttuja.
Satraappi
Etymologiselta alkuperältään sana satraappi juontaa Persian antiikinaikaisen imperiumin maakuntahallitsijasta, suurkuninkaan käskyläisestä jonka tehtävä oli maakuntahallinnon järjestäminen, verojen kantaminen ja sotaväen organisoiminen ja kerääminen. Satraappi oli itesessään mahtimies ja hän sai palkkanaan osan verotuloista. Alkuperäiseltä merkitykseltään sana jää paljolti hämärään ja se aukenee vain historiasta kiinnostuneelle. Sana herättää kuitenkin paljon mielleyhtymiä ja sana-asultaan se on varsin hauska.
Ensimmäisenä tulee mieleen, jos sanaa tarkastellaan pelkästään sen äänneasun perusteella, vaikkapa joku vanha ja jo käytöstä poistunut maatalous-käyttöesine. Kyseessä on ilman muuta antiikkinen agraari-tarvekalu tai väline. Ensimmäisenä ei tule mieleen paimenpojan työväline, perinteien paimensoitin kuten vaikkapa liru tai mänkkeri, mutta hämmenyskeppi kylläkin, jollekin voi tulla myös mielikuva ns. kylvökepistä. Se voisi aivan hyvin olla myös vaikka maidon juoksutuksessa käytetty apuväline tai jotain muuta sellaista. Sana istuisi siten samaan katergoriaan kuin separaattori tai makolotti. Niin, separaattori, makolotti ja satraappi. Kyllähän se menisi aivan täydestä nykypolville. Makolotti on muuten maidon juoksutuksessa käytetty väline. Se on hiukkasen hapantunut sonninsouro
Kun sanaa satraappi käytetään Kansallisen Kepuumuksen alemmista pomoista niin silloin sana istuu oikein hyvin yhteyteensä. Ja silloin siitä voidaan johtaa myös pieni sanue. Satraappi, satrapismi, satrapoida, satraappimainen, satrapoida, satrapiaatti… Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini käytti sanaa Seinäjoen puoluekokouksessa 16.05.2009 poliittisessa puheessaan viitaten juuri Kansalllisen Kepuumuksen joukkoihin ja niiden johtajiin. Ja jos ollaan rehellisiä niin ei sitä juuri muihin voida yhdistääkään. Sana on siis todella käyttökelpoinen eikä sen kaikkia käyttömahdollisuuksia poliittisessa kielenkäytössämme ole edes oivallettu. Jos sana satraappi ja sen päämerkitys uudessa käyttöyhteydessään suomen kielellä pitäisi ilmaista tiiviisti niin se olisi lähinnä seuraava:
“Satraappi. Puoluesatraapit ovat Kansallisen Kepuumuksen piirissä tunnettuja puoluevirkailijoita, piirien puheenjohtajia ja piirisihteereitä ja paikallisosastojen johtajia, jotka ovat vastuussa toiminnastaan puheenjohtajalle ja puoluesihteerille. Satraappi vastaa puolueen piirijärjestön ja paikallisosastojen toiminnasta, varojen keräämisestä, puoluekoneen toiminnasta, jäsenhankinnasta tupailtojen järjestä-misestä, erinäisestä junttaustoiminnasta ja maataouselinkeinon harjoittajien ja heidän lähisukulaistensa yleisestä kytkemisestä Kansallisen Kepuumuksen toimintaan. Kepuumuksen satraappijärjestelmän loi aikoinaan Arvo Korsimo (Korvo Arsimo) ja sen viimeisteli Jarmo Korhonen (Kormo Jarhonen).”
Tultaessa kolmanen vuosituhannen ensimäisen vuosisadan ensimäisen vuosikymmenen loppua kohden on Kansallisen Kepuumuksen satraappijärjestelmä joutumassa suuriin vaikeuksiin. Organisaatio on kyllä kattava mutta äänestäjäkunta on karkaamassa reservaatin ulkopuolelle kasvavin joukoin. Samalla satraappi-järjestelmä joutuu varmasti kasvavan kritiikin kohteeksi.
Talviministeri
Nyt on sitten vuorossa näin talven alkupäivinä luoda pieni periaatteellinen katsaus talveen paradigmaattisesta lähtökohdasta.
Näinä päivinä ihmiset sekoavat talven merkkien kanssa. Talvi on nimittäin enemmän henkinen olotila kuin se mitä asuinpaikkamme fyysiset olosuhteet ovat. Niinpä olosuhteista ei pitäisi tehdä kovinkaan suurta numeroa. Sekoamisen syynä ovat kaiken maailman säätieteilijät ja muut vouhottajat. Se on surullista sillä jos talven rytmit vain oikein oivaltaa niin talvi toisi valtavan määrän lisäarvoa. Talvi itsessään on pääoma joka kaikessa laajuudessaan suodaan käytännössä vain pohjoisille kansoille.
Politiikasta tässä ei enää jaksaisi niin kauheasti puhua, mutta ehkä vähäsen kuitenkin. Meilläö tehtiin nimittäin maassamme vallan kauhean suuri numero mokomasta ministerinvalinnasta kesällä. No olihan Junnila törttöillyt. Virka antaa tolkun. Reili-Pekastakin kasvoi ihan sutjakka ministeri ja maailmanmies jolla on takataskussaan aitoja neuvostoliitto-vuorokausiakin toisin kuin esim. Timo Soinilla.
Kaikenlaisia ministereitä kyllä tarvitaan, sitä ei ole kenenkään kiistäminen. Mutta ennen kaikkea tähän maahan kaivattaisiin talviministeri. Nimittäin niin kova on asiaton ja tarpeeton talvivouhotus, että kyllä tässä kaivattaisiin jo valtioneuvoston ohjausta. Talvi on nimittäin yhteinen, aito ja ennen kaikkea iloinen asia.
Ja kohta maristaan että on pimeää ja ahdistaa. marina pimeästä ja kurjasta on ihan selkeä osoitus siitä, että vaikka olemme arktinen kansakunta niin meillä ei osata viettää talvea oikein. Asiaan olisi yksi hyvä ratkaisu. meillä tulisi olla talviministeri ja luonnollisestikin myös talviministeriö. Talviministeri olisi tarpeen aivan erityisesti sellaisina talvina jolloin kunnollista talvea ei ole. Nimittäin suurin kriisitalvi on juuri silloin kun perinteistä talvea ei tule. Niinhän kävi ensimmäisenä koronatalvenakin. Lappi on oma lukunsa. Talveton talvi voi koittaa eteläisemmässäkin Suomessa koska vain.
Mutta mitä talviministeri sitten oikein tekisi? Tietysti aivan ensimmäisen hallituskauden aikana tilanne voisi olla ongelmallinen varsinkin jos valtasuhteita ei ole määritelty oikein, ja jos ministerinä ei ole oikea henkilö. Tällä ei nyt sitten tarkoiteta sitä, että talviministerin tulisi olla aivan erityisen arktinen ihminenkin. Kyllä talviministerinä voi toimia myös vallan kesäinenkin ihminen ja aurinkoisuus ei ole mitenkään pahasta. Yksi asia tulee myös ensi kertaa mahdolliseksi talviministerin ja talviministeriön myötä. Nimittäin talviministeriö voisi olla aivan ensimmäinen ministeriö joka on sijoitettu jonnekin muualle kuin valtakunnan pääkaupunkiin. Sijoituspaikka voisi olla jossain napapiirin lähettyvillä ja mieleen tulee kieltämättä aivan ensimmäisenä mikäs muu kuin vanha kunnon Rovisko. Tietysti esimerkiksi Lahdesta ja Jyväskylästä voisi löytyä paljon vaatimuksia sijoittaa talviministeriö vaikkapa näihin kyseisiin kaupunkeihin.
Vaatimus talviministerin tarpeellisuudesta nousee aivan tietyistä perusteluista. Suomi on arktinen maa ja elinkeino-rakenteemme poikkeaa monien muiden maiden vastaavasta. Aivan erityisesti maatalous joutuu ratkaisemaan sellaisia ongelmia mitä muualla ei juuri tunneta. Talviministeriön toimialana ovat siis talveen ja arktisuuteen liittyvät asiat. Aivan erityisen tärkeä asia on myös se miten ihmisille pystytään luomaan hyvä ja kestävä talvimieliala. Talviministeriön tulisi tehdä uupumatta töitä kesäaikaan jolloin talveen pitäisi valmistautua kaikkein kuumeisimmin. Vaikka koordinaattorista onkin tullut melkoinen hylkykäsite, niin tässä yhteydessä sitä voidaan kyllä käyttää aivan hyvin juuri talviministeristä. Talviministeriltä kaivataan aivan erityistä osaamista ja vieläpä monelta alalta. Tarvitaan todellakin tiukkaa asiantuntemusta ja vieläpä melkoisia huvimestarin kykyjä. Ehkä tarvittaisiin jopa pieni kolmen henkilön tiimi. Asia olisi kokeilemisen arvoinen, ministeri voisi olla siis kolmessa paikassa yhtä aikaa.
