Pohdintaa kalentereista. Peruspremissi.

26.10.2023        66

Pohdintaa kalentereista. Peruspremissi.

En tiedä onko tämä järkevää pohdintaa vai lopunajan houretta. Lopunajan houretta siinä mielessä että tällä planeetalla tietyt lajit menestyvät tai ylipäätänsä säilyvät ja menestyvät noin kahden miljoonan vuoden ajan.

Ihminen on ollut lajina nyt juuri tuon kahden miljoonan vuoden ajan. Se on varsin paljon. Onko se vasta lapsuus, sitä on vaikea sanoa. Yksi asia näyttää varmalta; ihminen ei näytä aikuistuvan ja se voisi tarkoittaa sitä että ihminen ei löydä kestävä tapaa elää tällä planeetalla

Sanan sivilisaatio käytettävissä nykyään suvereenisti. Tällä ei tarkoiteta sitä että Sid Meierin sivilisaatio peli olisi muokannut kirjoittavien ja ajattelevien ihmisten tajuntaa ja laajentanut käsityskykyä. Ehkä se hieman onkkin, mutta joka tapauksessa maailmassa on monta sivilisaatiota jotka ovat käyneet häikäilemättömään kilpailuun keskenään. Maailmassa on myös useita erilaisia kalentereita. Oma länsimainen kalenterimme, niin, minäkin katson kuuluvani tähän länsimaiseen sivilisaatioon erään kansan jäsenenä, pohjautuu edelleenkin kristinuskoon ja sen juhlakiertoon. Ihmisen nimistö pohjautuu edelleenkin vanhoihin pyhimysten nimiin. Toki joillakin kuten itsellänikin voi olla jonkin vanhan uskonnon jumalan nimi nimi. Pitää tietenkin muistaa että suomalainen elämänmuoto on tietystä tarkkailuhorisontista katsoen aivan oma pieni sivilisaatio ja hyvin tarkasti suunniteltu projekti.

Joskus tulee ajateltua sitä voisiko koko kalenterin uudistaa ja millä tavalla sen voisi uudistaa. Planeettamme kiertää keskustähtemme auringon ympäri 365:n päivän, vuoden.  Olemme tottuneet kuukausiin, viikkoihin ja päiviin. Kuukausilla on erilaiset nimet, viikkoja yleensä numeroimme, päivilläkin on numerot mutta yleensä päiviin liittyy jonkin henkilön nimi. Omanlainen juonteensa on se että tietyillä päivillä voi olla kansainvälinen teemansa. Yksi mielenkiintoisimmista yrityksestä luoda uusi kalenteri, uusi ajanlasku, oli Ranskan tasavaltalaiskalenteri. Voi olla että joku vielä, jos ei nyt aivan salaa noudata sitä, tarkkailee sitä ja elää tietyllä tavalla sen ajan hengessä vielä jopa enemmän kuin tämän kirjoittaja.

Vanhemmiten kysyy aina mitä hyötyä tästä sitten on? Miksi mistään on jotain hyötyä? Jokaisesta herätystä ajatuksesta on hyötyä, jokaisesta keskustelutuokiosta on hyötyä,  jokaisesta kirjoitetusta sanasta voi olla hyötyä. Kaikesta mikä saa ihmisen toimimaan paremmin ja järkevämmin itseään ja toisia ihmisiä ja koko elokuntaa kohtaan, siitä on paljon hyötyä. Kaukana kuitenkin siintää sellainen aika jolloin koko ihmiskunnalla olisi yksi ja sama kalenteri. Siitä pitää huolen nationalistinen harha ja uskontojen valta joka sekään ei näytä laantuvan.

Jos lähdettäisiin rakentamaan aikuistuneen ihmisen kalenteria pitäisi ratkaista tietysti montakin asiaa. Ensimmäiseksi tulisi kysymykseen vuoden alkamisajankohta. Se käy kaiken edellä. Vasta sen jälkeen voidaan voidaan löytää kestäviä ja järkeviä käytäntöjä. länsimaisessa sivilisaatiossa perusta on pohjoisessa vuodenkierrossa, asiaa katsotaan pohjoisen pallonpuoliskon ihmisen näkökulmasta. Uudenvuoden ajankohta on aina keskeinen ja ättäsopassa merkittävällä merkittävässä roolissa on keskitalven, joulun juhla. Kyse on todellakin sopasta jossa monet ainekset ovat edelleenkin tunnistettavissa. Lähtö vuoden pimeimmästä hetkestä kohti valoa on aina luonut toivoa. Ei ihme että entisaikojen ihmiset puhuivat voittamattoman auringon juhlasta.

Jos lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista, uudesta tavasta hahmottaa maailmaa, tärkeiksi koettavista arvoista jotka ovat tuossa maailmassa vihdoin oikealla paikallaan jajärjestyksestä, maailmassa jossa me joka päivä elämme niin ei ole merkityksetöntöä se tapa jolla luomme päiviin vuodenkiertoon merkitystä. Uusivuosi on keskeinen asia ja nimenomaan se mistä aloitamme ja millä perusteilla. Mutta olisiko auringon paluu eli talvipäivänseisaus oikea ajankohta? Mitä sen jälkeen olisi ihmisen elämässä; hän aloittaisi uuden vuoden talvesta. Ranskalaiset valistusfilosofit jotka loivat tasavaltalaiskaletnerin aloittivat uudenvuoden syksyllä. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ihmisen oikeudet maailmankaikkeudessa ovat tietenkin kusiaisen luokkaa kuten kirjailija Veikko Huovinen teoksessaan Havukka-ahon ajattelija sanoo, mutta valitettavasti ihmisen oikeudet tässä maailmassa ovat paisuneet vähän liian suuriksi. Se tarkoittaa myöskin sitä että viimeistään aika pian pitäisi ottaa vastuu kaikista tekemisistä ja ryhtyä korjaamaan niitä vahinkoja joita on jo aiheutettu. Mitä kaikkea se sisältääkään? Se on varmasti oman kirjoituksen tai oman kirjoitussarjan aihe. Mutta kun lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista voisi kevätpäiväntasaus olla konsanaan parempi lähtökohta uudenvuoden alulle kun ranskalais-viritteisen tasavaltalaiskalenterin syyskuun puolivälin jälkeinen syyspäivän tasaus. Ranskalaisilla oli lähtökohtanaan Ranskan julistaminen tasavallaksi, ja taustalla kummittelee myöskin mahtavan viinikulttuurin maan tavat ja käytänteet. Tasavaltalaiskalenterin ensimmäinen kuukausi oli viininkorjuukuukausi Vendemiaire.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen voidaan päätyä sellaiseen tulokseen, tai ei siinä välttämättä edes mitään pitkällisiä pohdintoja ja opintoja tarvita, niin varsin luontevaa olisi aloittaa vuosi kevätpäiväntasauksesta. Tai pikemminkin aloittaa se suurinpiirtein päivästä johon se keskimäärin sijoittuu tai sitten muutama päivä sitä ennen. Se päivä olisi uuden luonnon luomisen päivä ja sen jälkeen vuosi jaettaisiin neljään kolmen kuukaudsen sykliin. Johonkin raja on vedettävä ja jostakin jotain on aina aloitettava. Pieniin ja suuriin asioihin, niiden menestykselliseen hoitamiseen, liittyy aina halu ja kyky tehdä keski- määräisiä ja järkeviä ratkaisuja. Makuasia on sitten se käytämmekö nimitystä kompromissi. Ihmisen on joka tapauksessa tultava aikuiseksi. Mikä on lapsuutta on lapsuutta mutta kun tulemme aikuisiksi meidän on myös ajateltava ja käyttäydyttävä kuten aikuisen ihmisen tulee käyttäytyä. Se ei tarkoita sitä ettemme olisi leikkiviä ja lapsenmielisiä. Päinvastoin hyvä järjestys uudet järkevät tavat mieltää todellisuus,  ymmärtää elokunnan kauneus ja moninaiset ihmeet, elämä monimuotoisuus, nehän vasta antavat mahdollisuuden palata leikin ja lapseuden maailmaan.