09.03.2024 201
URANTIA-kirjan luku 72. Vol. 3. Muutamia arviointeja — "Koti, uskonto ja isänmaa."
Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Kolmannessa osa-artikkelissa pohdimme tämän kuvitteellisen eksoplaneetan "kotiin, uskontoon ja isänmaahan" liittyviä asioita..
Kurinalaista kotielämä
Jatkamme nyt taas Urantia-kirjan luvun 72 tarkastelua. Olemme sen kolmannessa alaluvussa jossa puhutaan tuon ns. naapuriplaneettamme kotielämästä. Siinä puhutaan myös uskonnosta sillä kirjan käsityksen mukaan uskonto ja sen opettaminen kuuluu jokaisen vanhempien etuoikeuksiin. Avioelämästä annetaan varsin järjestelmällinen kuva. Että kotielämä asetetaan yhteiskunnan perustaksi ilmenee monella. Jokaisella perheellä tule olla oma talo ja koko mannerhan on yhtä ja suurta “Nurmijärveä.” Nimittäin tuossa sivlisaatiossa on lainvastaista kahden perheen asua saman katon alla. Omakotilalon tontin tulee olla puolisen hehtaaria ja sen rakentami-seen käytettävä materiaali on verotonta. Kerska-asumisesta joutuu tosin maksamaan sillä jos asuintontin koko ylittää amerikkalaisesti mitaten kymmen-kertaisesti pienimmän sallitun niin verovapaus menetetään. Tuossa sivilisaatiossa on eletty kohentuneen kotielämän kautta viimeiset sata vuotta. Jokainen kansalainen joutuu osallistumaan ns. vanhempainkouluun jonka ohjelmassa on lastenkasvatukseen liittyviä asioita.
Väestöräjähdys?
Kirja antaa mielenkiintoisen tiedon kertoessaan että kussakin perheessä on keskimäärin viisi lasta. Taannoin Urantia-säätiön keskustelupalstalla silloin kun netti oli todella nuori niin joku ennusti naapuriplaneettamme mallisivilisaatiolle haitallista väestöräjähdystä. Kansakunta jonka väestömäärä on 160 miljoonaa joutuu nimittäin ongelmiin aika nopeasti jos tuo väestömäärä kaksinkertaistuisi vaikkapa kahdessa sukupolvessa tuollaisilla hedelmällisyysluvuilla. Keskustelu haluttiin vaientaa ja väitteeseen haluttiin vastata vain että “Kyllä noin järkevässä sivilisaatiossa osataan ratkaista tällaiset ongelmat.” Joku lähti veistelmään siitä että he lähtevät varmasti hankkimaan jostain päin maailmaa lebensraumia.
Koti ja amerikkalainen pragmatismi
Seuraava kappale kuvaa jotain siitä ajattelusta joka on kirjan takana: “Nämä ihmiset pitävät kotia sivilisaationsa perusinstituutiona. Lapsen odotetaan saavan kotona vanhemmiltaan arvokkaimman osan opetuksestaan ja luonteen kouliintu-misesta, ja isät omistavat lastenhoidolle lähes yhtä paljon huomiota kuin äiditkin.” Ajattelu ei käy aivan yksiin kiiltokuvamaisen amerikkalaisen 1930-luvun perhe-idyllin kanssa, mutta voi olla kyllä ihan hyvin yksittäisen perheen toteutuma.
Muuten kirja näyttää ammentavan paljon amerikkalaisen pragmatismin maailmasta ja jotkut kohdat suorastaan paljastavat tämän ihanteen. Seuraava lause kertoo paljon: “Opettajat tarjoavat lepotaukojen aikana koulujen työpajoissa moraalista opetusta.” Uskonnonopetus kuuluu erottamattomasti kotielämään. Kirjan väittämän mukaan sivilisaation piirissä ei ole meidän kirkkojemme kaltaisia laitoksia. Mikä on uskonnon olemus, siitä ei paljoa kerrota, mutta jotain sentään valotetaan: “Heidän filosofiansa mukaan uskonto on pyrkimystä Jumalan tuntemiseen ja rakkauden osoittamista lähimmäisilleen palvelemalla heitä. Filosofian ja uskonnon välillä ilmenee kirjan ilmauksen mukaan “omalaatuista” päällekkäistyyttä. Tämän kuvitteelisen maailman erään kansakunnan uskonto on ilmeisesti enemmän filosofis-eettinen järjestelmä kuten on laita meidän planeettamme kiinalaisen sivilisaation kunfutselaisuudessa.
Kirkko ja valtio
Kirkko ja valtio ovat toisistaan täysin erilleen erotettuja ainakin poliittisessa mielessä. Ja koska uskonto on näiden ihmisten keskuudessa tyystin perhepiirin asia niin ei ole myöskään julkisia tiloja joissa pidettäisiin uskonnollisia kokouksia. Tosin on olemaasa filsofian temppeleitä joissa annetaan myös puhtaasti uskonnollista opetusta. Kirja puhuu myös laitoksesta jonka nimi on Hengellisen Edistyksen Säätiö. Säätiöhän on ollut myös mukana levittämässä itseään Urantia-kirjaa, ja säätiön piirissä on liikkunut merkillinen dokumentti nimeltään “Ilmoituksenantajien ohjeet.”
Tiukka avioliittolaki
Vielä on sanottava jotain kirjan avioliittoa koskevista väitteistä. Naimisiin ei saa mennä alle kaksikymmentävuotiaana sillä sen solmimisen liittyy tärkeään kansalaisoikeuksien saavuttamiseen. Kuri on kova ja ohjelmaan kuuluu vuoden kuulutusaika joka edeltää avioliittolupaa. Siihen ei kirja ota kantaa sallitaanko avoliitot tai ns. koeavioliitot mutta naimisiin ei voi mennä ellei sulhanen ja morsian esitä vanhempainkoulussa saatua todistusta joka osoittaa heidän saaneen asiaankuuluvaa opetusta avioelämän velvollisuuksista. Ihmeellistä onkin sitten se, että kun naimisiin kerran on päästy niin avioero onkin jos sitten helpompi asia. Avioerot ovat kirjan kuvauksen mukaan kuitenkin hyvin harvinaisia. Luvun 72 kaplale kolme päättyy toteamukseen “Vapaamielisistä avioerolaeista huolimatta avioerojen suhteellinen osuus on vain kymmenesosa vastaava Urantian sivistyneiden rotujen luvusta. Susipareista kirja ei puhu mitään.
