26.02.2024 188Arkistojen kätköistä. Vol 1. ”Sisällöstä digi-aikaan”
Miltäpä sinusta tuntuisi jos kaikki kirjasi poltettaisiin? Amerikassa edelleen käytetyn fahrenheit-asteikko lukema 451 on se lämpötila, jossa paperi syttyy ja palaa. Käsite “F 451:n maailma” johdetaan Frank Bradburyn samannimisestä romaanista. Filmatisointina siitä tuli kulttielokuva, jota tosin ajan hammas on pahasti nakertanut. Elokuva ja romaani muistuttavat toisiansa kovin vähän. Seuraavassa kuvauksessa käytetään molemmista luomuksista johdettuja esimerkkejä. F 451:n maailman tapahtumat nivoutuvat Montag-nimisen palo-miehen ympärille.
Kuvauksen palomiehet ovat kuitenkin merkillisiä palomiehiä. Siteerataanpa nyt kapteeni Beattyn repliikkiä Montagille:
Mikään koululaitos ei enää tuota tutkijoita, kriitikkoja, asiantuntijoita tai luovia lahjakkuuksia, vaan yhä enemmän ravaajia, pomppijoita, ajajia, mämmikouria, kaappaajia, sieppaajia, lentäjiä ja uimareita, ja siitä syystä tietenkin myös sanasta “intellektuelli” on tullut kirosana niinkuin oikein onkin. Kaikki mikä on epätavallista on kauheata. Varmaan sinäkin muistat omalta kouluajaltasi että luokassa oli aina joku “älypää”, joka aina oli halukas lukemaan ääneen ja joka aina viittasi “opettaja, opettaja” kun jotakin kysyttiin, ja kaikki muut istuivat kuin puujumalat ja vihasivat häntä. Ja eikö juuri tätä älypäätä hakattu ja kiusattu välitunneilla? Tietysti, ketäpä muuta. Kaikki eivät ole syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina, niinkuin perustuslaki sanoo, vaan kaikista t e h d ä ä n tasa-arvoisia. Jokainen on kaikkien muiden peilikuva, silloin kaikki ovat onnellisia, sillä ei ole mitään vuoria joiden juureen on kyyristyttävä, joihin tarvitsisi verrata itseään. Siis! Kirja on ladattu ase naapuritalossa. Polta se. Ota ammus pois aseesta. Istu keskelle ihmisen sielua. Kuka tietää kenet tuo lukenut mies valitsee pilkkataulukseen? Minut? Sitä minä en siedä alkuunkaan.
Ja niin kävi, että kun kaikkialla maailmassa talot lopulta tulivat tulenkestäviksi, ei palomiehiä enää tarvittu entisiin tarkoituksiin. Heidät määrättiin uuteen virkaan: heistä tuli mielenrauhamme vartijoita, ymmärrettävän ja oikeutetun alemmuuden pelkomme tiivistymiä, virallisia sensoreita, tuomareita ja pyöveleitä. Se sinä olet, Montag, ja minä myös.”
F 451:n maailmassa talot on rakennettu palamattomasta materiaalista; varsinaisia palomiehiä ei siis enää tarvita. Palomiehet tekevä käyntejä ihmisten koteihin; kirjoja etsitään kuumeisesti. Jos niitä löydetään, ne poltetaan asbestikennon päällä. Ensin päälle ruiskutetaan kerosiinia, ja luotettava palomies saa käyttää liekinheitintä. Jos joksus löydetään iso kirjasto, niin silloin poltetaan koko talo. Se täytyy tosin ensin tehdä palavaksi.
Illalla uutislähetyksissä tiedotetaan poltettujen kirjojen määrä kilojen ja grammojen tarkkuudella, raivostuttavalla pedanttisuudella ja pikkutarkkuudella. Kuvaus tuo mieleen entisen Saksan Demokraattisen Tasavallan uutislähetykset, joissa puolueen pitkä nimi lausuttiin aina kokonaisuudessaan (Der Sosialistische Einheitsparties des Deutsche Demokratische Rebublik), ja monta kertaa (Keskimäärin 25 kertaa.) yhden lähetyksen aikana. Kirjat palavat, vaan ovatko ihmiset tyytyväisiä? Kirjoja näet riittää poltettavaksi joka päivä. Systeemi perustuu ihmisten tylsistyttämiseen, kyyläämiseen ja ilmianto-menettelyyn. Otetaanpa tähän toinenkin repliikki romaanista:
”Ei, ei mistään. Enimmäkseen ne luettelevat suuren määrän automerkkejä
tai vaatekappaleita tai uima-altaita ja sanovat: “Voi kun ihastuttavaa.” Mutta he sanovat kaikki samoja asioita eikä kukaan sano mitään muuta kuin toiset. Ja enimmän aikaa kun he istuvat kahvilassa he kuuntelevat joke-boxia ja samaa vitsiä monta kertaa tai he katselevat musical-seinää, jossa vilahtelee värillisiä kuvioita (Bradbury vihjaa varsin oivaltavasti, toisaalta kömpelösti, antiikin käsitykseen ns. muusisista taiteista.). Mutta se on pelkkää sekasotkua, k a i k k i on abstraktista. Ei siellä muuta olekaan. Setä sanoo että kerran maailmassa kaikki oli toisenlaista. Kauan sitten maailmassa oli joskus jopa sisältö, joskus ne jopa esittivät ihmistä.” Julkisten paikkojen liepeillä näennäisesti näkymättömissä on aloite-laatikoiden kaltaisia ilmiantopisteitä. Jos epäilet lähimmäisesi puuhastelevan kirjojen parissa voit siis tehdä ilmoituksen.
Vaan mikä onkaan perimmäinen syy kirjojen polttamisen takana? Bradburyn fiktiota voidaan lähestyä spekulatiivisena tosiona; siitä voidaan ammentaa havaintoja ja opetuksia. Kirjat ovat kertomuksen maailmankuvassa, tarkemmin sen yhteiskuntafilosofiassa, tasa-arvon este. Taustalla oleva ”suuri kertomus” ei kuitenkaan hahmotu täysiin. Bradburyn olisi ollut syytä tehdä romaanistaan laajempi, scifi-luonne ei olisi siitä yhtään kärsinyt. Siinä olisi voinut olla henkilöiden tietoperäisiä filosofis-historiallisia mielipiteitä irrotettuna kokonaan eettisestä tapahtumasta muodostamassa teoreettisia traktaatteja, kuten esim. Tolstoin ja Dostojevskin kaltaisilla suur-paarustelijoilla on laita.
Kirjoittaja ei ilmeisesti turvallisessa amerikkalaisessa todellisuudessaan osannut samaistua totalitaariseen systeemiin. Ja siitä hän juuri olisi halunnut kirjoittaa...
Kirjat ja niiden moninainen maailma eri filosofioineen ovat F 451:n maailmassa vaarallisia yhdelle muodollisesti esitetylle maailmanmallille. Ne ovat myös joukkohengen este. Enää ei olekaan tärkeää välittää kansojen välistä kirjallisuutta, eikä päästä perille heidän ajattelusta ja eetoksesta. Komissaarit määrittelevät sen, mikä on sinulle hyvää ja otollista. Montag luki yhden kirjan ja heräsi epäilevään todellisuuteen. Montagin vaimo kuitenkin käräytti miehensä. Viimeisellä Montagin keikalla F 451-auto parkkeeraa hänen pihallensa, ja hänen on paettava pihaltaan kerosiininkatkuisten tapahtumien jälkeen. Montag näet sytyttikin esimiehensä palamaan Beattyn palamaan. Televisiossa näytettiin lavastettu Montagin takaa-ajo ja teloitus helikopterista ampuen. Systeemin oli oltava oikeassa.
Oikea Montag pakeni kuitenkin ns. ”kirjojen metsiin. Siellä ihmisillä on hauskoja nimiä. ”Huomenna hän tulee” tai ”Eläinten vallankumous.” Jokainen on näet opetellut yhden kirjan ulkoa. Lopuksi, paradoksaalista kyllä, kirja poltetaan. Elokuvana F 451 päättyy talviseen maisemaan. Siellä Montag opettelee Edgar Allan Poen kauhunovelleja.
Ojastapa allikkoon! Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Bradbury pilasi hyvän kirjallisen idean ja suunnitelman.
