torstai 29. helmikuuta 2024

148 päivää XXXIII Olympiadin kisojen avajaisiin —Olympiapäiväkirja 2024. vol 1.


29.02.2024        191

148 päivää XXXIII Olympiadin kisojen avajaisiin —Olympiapäiväkirja 2024. vol 1. 



33 olympiadia on 132 vuotta mutta vuodesta 1896 jolloin ensimmäisen olympiadin kisat järjestettiin on tullut kuluneeksi tänä keväänä vasta 124 vuotta. Ensimmäiset nykyajan olympiakisat pidettiin nimittäin 06-15.04.1896 eli siis huhtikuussa. Kansainvälinen olympakomitea on peruskirjassaan, ja aivan alussa, määritellyt milloin uusi olympiadi alkaa ja milloin varsinaiset kyseisen olympiadin kisat järjestetään. Olympiadi on neljä vuotta ja se alkaa aina edellisen päätyttyä tammikuun ensimmäisenä päivänä. Alkavan olympiadin kisat pidetään nykyisen määritelmän mukaan heinä-elokuun vaihteessa ja aina siis olympiadin ensimmäisenä vuonna. Olympiavoittaja on aina kuluvan olympiadin mestari lajissaan mutta on tietenkin olympiavoittaja niin kauan kuin elää ja sen jälkeenkin. Vaikka Tokion kisojen ajankohtaa siirrettiin vuodella eteenpäin olympiadi-jako pysyy samana. Nykyistä seuraava eli XXXVIII olympiadi alkaa tammikuun ensimmäisenä päivä vuonna 2028 ja sen kisat heinä-elokuun vaihteessa samana vuonna.


Vuodesta 1924 lähtien on järjestetty myös olympialaisia talvikisoja. Ne eivät ole olympiadin kisat vaikkakin voittajat ovat olympiavoittajia. XXV olympiadin aikana olympialaisten talvikisojen järjestesämisajankohta tahdistettiin olympiadin kolmanteen vuoteen. Vuoden 1992 Albertvillessä pidettyjä olympialaisia talvikisoja seurasivat uudet kisat jo kahden vuoden jälkeen Lillehammerissa.


Suomalaisille tuottaa vaikeuksia lausua olympia-sanuetta puhtaasti. Y-kirjain tapaa usein tummua uuksi. Kyse ei ole puhtaasi kielellemme ominaisen vokaalisoinnun vaikutuksesta. Etuvokaali ja takavokaali eivät voi olla samassa tavussa ja niiden välissä on tässä tapauksessa dentaali. Yhdistelmä takavokaali-dentaali-etuvokaali on suomalaiseen suuhun kovin hankala. Vastavanlaisesti kuulee kovin usein kuinka y-kirjain tumuu uuksi vaikkapa sanaa polymeeri lausuttaessa. Kieliviisaat ovat ajat sitten päätelleet että kielessämme on vokaalisointu.


Suomi on toiveikasta olympia-kansaa vaikka meillä olekaan Pia-nimistä olympiatoivoa. Toivo Loukola on ainoa varsibaibnebn olympiatoivomme sillä hän voitti 3000 metrin estejuoksun vuonna 1928. Olympiavoittoa meillä ei vielä ole mutta lähimmäksi tätä nimitystä on kuitenkin päässyt Voitto Hellsten vuonna 1956.


keskiviikko 28. helmikuuta 2024


28.02.2024        190

Suomen kirkko ja sosiaalievankeliumi.


Kirkko astui selkeästi uusien johtajiensa myötä ns. notkean modernin ja sosiaalievankeliumin kauteen. Sillä olisi ollut ja ja on edelleen oikeat avaimet selvittää tilanne. Se voisi luoda luterilaisuudesta uuden ja kestävän tulkinnan, ajan vaatimuksia kestävän ohjelman, joka pitäytyisi Raamatun sanassa mutta ei toisaalta pakottaisi ketään uskomaan järjettömiin asioihin. Nyt tyydytään selittämään yhteiskunnan ongelmia ja vain kuuntelemaan. Vaikka arvostelulle on paljon sijaa, niin on myös todettava että kirkko tekee paljon arvokasta ja korvaamatonta työtä esimerkiksi diakonian saralla, todella heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa.

Julistavasta ja ihmisten mielenmuutokseen pyrkivästä kirkosta on tullut lähinnä kuunteleva kirkko. Samalla se yrittää tehdä itsestään hyödyllisen ja välttämättömän, joka kuitenkin on täysin vaaraton. Kaikki on myös läpeensä laitostunutta. Kyseessä on todella pieni piiri jossa on tarkka hierarkia ja todella suuri vaikenemisen laki, todelliselle toisinajattelulle tuskin on sijaa. Kirkolla on oma virallinen pää-äänenkannattajansa (KOTIMAA-lehti) vaikka se välillä toista yrittääkin olla jotain muuta. Sillä oli oma virallinen humoristinsa ja oma jo ”virallistettu huutavan ääni korvessa” ja paljon, paljon muuta.

Suomen kirkon papit ovat vuosikymmenien ajan harjoittaneet ns. heikon veljen- etiikkaa, ja nyt siitä maksetaan todella kova hinta. Yliopistossa on omaksuttu varsin tieteellinen maailmankuva, ja raamattu-kritiikki on jokaiselle tuttu asia. Seurakuntatyössä on kuitenkin puhuttu aivan toisesta rekisteristä koska tietämätöntä ja ymmärtämätöntä seurakuntalaista, hyvin useasti luottamushenkilöä ja aktiivista toimijaa, ei ole sopinut loukata. Kirkon johtajat ovat olleet heikon veljen-etiikan parhaimpia edustajia.

Nykyään luterilainen saarna voidaan pitää aivan hyvin vaikka siinä ei perinteisessä luterilaisessa mielessä puhuta laista ja evankeliumista. Notkeassa modernissa ja sosiaalievankelisessa eetoksessa on kyse perinpohjaisesta muutoksesta tavassa ajatella ja puhua. Seuraavassa lyhyesti muutamia väitteitä siitä miten tämä ilmenee kirkossamme tänään:

I) Enää ei tarvitse uskoa, riittää että on kiinnostunut.

II) Uskosta puhuminen voidaan korvata puheella inhimillisistä ongelmista ja kärsimyksestä.

III  Jos ennen puhuttiin hengellisyydestä niin nyt puhutaan henkisyydestä.

IV Jos ennen puhuttiin synnistä niin nyt puhutaan rikkonaisuudesta.

V Jeesuksesta ei tarvitse enää puhua, riittää yleislavea puhe Jumalasta.

VI Vaikea ja loukkaava käsite “sovitus” voidaan korvata jopa “läsnäololla.”

VII Sanaa ”Uskonpuhdistus” ei saisi enää käyttää ettei loukattaisi isoja sisarkirkkoja. Nyt on korrektia puhua ”reformaatiosta.”

VIII Enää ei tarvitse vasta kysymyksiin, riittää että ne tunnistetaan.

Ainakin näistä kahdeksasta asiasta tunnistaa tämän uuden puheenparren ja sosiaalievankelisen ohjelman. Joku voisi nyt sanoa että ainakin heikon veljen-etiikasta päästään eroon. Notkea moderni puhetapa kirkonmiehen suussa on kuitenkin kuin sököpelin eli avopokerin pelaamista, jossa pelaajalla on täyskäsi mutta sitä ei käytetä koska pelitoveria ei voi loukata ja viedä siltä rahoja. Heikon veljen-etiikasta on vain tässä tilanteessa edetty heikon veljen-moraaliin, mutta kuka onkaan heikko veli? Sosiaalievankeliumin ongelma on siinä, että ollessaan vain selittävää viivytystaistelua kirkon asemasta ja veronmaksajista se ei lopulta johda mihinkään.

Toisaalta käynee niin, että kirkko omaksuessaan uuden puhetavan tekee vielä enemmän tilaa konservatiivisille voimille ja sitä näivettävälle ideologiattomuudelle. Jos tuloksena on arvotyhjiö niin se täyttyy aivan samalla tavalla kuin ns. strateginenkin tyhjiö täyttyy. Herää myös kysymys siitä, kuinka kirkko pystyy keskustelemaan muiden uskontojen, erityisesti islamin tuoman haasteen kanssa? Kriittisempi ääni voi aivan oikeutetusti kysyä, että jos joudutaan arvotyhjiöön niin monikulttuurisen yhteiskunnan rakentaminen voi olla vaikeaa isäntäkulttuurin erään osa-alueen ollessa perustavaa laatua olevassa kriisissä.

tiistai 27. helmikuuta 2024

Tanka. Jokaviikkoinen

                                                              


                                                                   
27
.02.2024        189

Tanka. Jokaviikkoinen


jokaviikkoinen

monella pohjolassa

harvapa huomaa

ja lisäksi bonusta

joka nykyään kiinteänä

maanantai 26. helmikuuta 2024

Arkistojen kätköistä. Vol 1. ”Sisällöstä digi-aikaan”


26.02.2024        188

Arkistojen kätköistä. Vol 1. ”Sisällöstä digi-aikaan”

Miltäpä sinusta tuntuisi jos kaikki kirjasi poltettaisiin? Amerikassa edelleen käytetyn fahrenheit-asteikko lukema 451 on se lämpötila, jossa paperi syttyy ja palaa. Käsite “F 451:n maailma” johdetaan Frank Bradburyn samannimisestä romaanista. Filmatisointina siitä tuli kulttielokuva, jota tosin ajan hammas on pahasti nakertanut. Elokuva ja romaani muistuttavat toisiansa kovin vähän. Seuraavassa kuvauksessa käytetään molemmista luomuksista johdettuja esimerkkejä. F 451:n maailman tapahtumat nivoutuvat Montag-nimisen palo-miehen ympärille. 


Kuvauksen palomiehet ovat kuitenkin merkillisiä palomiehiä. Siteerataanpa nyt kapteeni Beattyn repliikkiä Montagille:

Mikään koululaitos ei enää tuota tutkijoita, kriitikkoja, asiantuntijoita tai luovia lahjakkuuksia, vaan yhä enemmän ravaajia, pomppijoita, ajajia, mämmikouria, kaappaajia, sieppaajia, lentäjiä ja uimareita, ja siitä syystä tietenkin myös sanasta “intellektuelli” on tullut kirosana niinkuin oikein onkin. Kaikki mikä on epätavallista on kauheata. Varmaan sinäkin muistat omalta kouluajaltasi että luokassa oli aina joku “älypää”, joka aina oli halukas lukemaan ääneen ja joka aina viittasi “opettaja, opettaja” kun jotakin kysyttiin, ja kaikki muut istuivat kuin puujumalat ja vihasivat häntä. Ja eikö juuri tätä älypäätä hakattu ja kiusattu välitunneilla? Tietysti, ketäpä muuta. Kaikki eivät ole syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina, niinkuin perustuslaki sanoo, vaan kaikista t e h d ä ä n tasa-arvoisia. Jokainen on kaikkien muiden peilikuva, silloin kaikki ovat onnellisia, sillä ei ole mitään vuoria joiden juureen on kyyristyttävä, joihin tarvitsisi verrata itseään. Siis! Kirja on ladattu ase naapuritalossa. Polta se. Ota ammus pois aseesta. Istu keskelle ihmisen sielua. Kuka tietää kenet tuo lukenut mies valitsee pilkkataulukseen? Minut? Sitä minä en siedä alkuunkaan. 


Ja niin kävi, että kun kaikkialla maailmassa talot lopulta tulivat tulenkestäviksi, ei palomiehiä enää tarvittu entisiin tarkoituksiin. Heidät määrättiin uuteen virkaan: heistä tuli mielenrauhamme vartijoita, ymmärrettävän ja oikeutetun alemmuuden pelkomme tiivistymiä, virallisia sensoreita, tuomareita ja pyöveleitä. Se sinä olet, Montag, ja minä myös.”

F 451:n maailmassa talot on rakennettu palamattomasta materiaalista; varsinaisia palomiehiä ei siis enää tarvita. Palomiehet tekevä käyntejä ihmisten koteihin; kirjoja etsitään kuumeisesti. Jos niitä löydetään, ne poltetaan asbestikennon päällä. Ensin päälle ruiskutetaan kerosiinia, ja luotettava palomies saa käyttää liekinheitintä. Jos joksus löydetään iso kirjasto, niin silloin poltetaan koko talo. Se täytyy tosin ensin tehdä palavaksi. 


Illalla uutislähetyksissä tiedotetaan poltettujen kirjojen määrä kilojen ja grammojen tarkkuudella, raivostuttavalla pedanttisuudella ja pikkutarkkuudella. Kuvaus tuo mieleen entisen Saksan Demokraattisen Tasavallan uutislähetykset, joissa puolueen pitkä nimi lausuttiin aina kokonaisuudessaan (Der Sosialistische Einheitsparties des Deutsche Demokratische Rebublik), ja monta kertaa (Keskimäärin 25 kertaa.) yhden lähetyksen aikana. Kirjat palavat, vaan ovatko ihmiset tyytyväisiä? Kirjoja näet riittää poltettavaksi joka päivä. Systeemi perustuu ihmisten tylsistyttämiseen, kyyläämiseen ja ilmianto-menettelyyn. Otetaanpa tähän toinenkin repliikki romaanista:

”Ei, ei mistään. Enimmäkseen ne luettelevat suuren määrän automerkkejä
tai vaatekappaleita tai uima-altaita ja sanovat: “Voi kun ihastuttavaa.” Mutta he sanovat kaikki samoja asioita eikä kukaan sano mitään muuta kuin toiset. Ja enimmän aikaa kun he istuvat kahvilassa he kuuntelevat joke-boxia ja samaa vitsiä monta kertaa tai he katselevat musical-seinää, jossa vilahtelee värillisiä kuvioita (Bradbury vihjaa varsin oivaltavasti, toisaalta kömpelösti, antiikin käsitykseen ns. muusisista taiteista.). Mutta se on pelkkää sekasotkua, k a i k k i on abstraktista. Ei siellä muuta olekaan. Setä sanoo että kerran maailmassa kaikki oli toisenlaista. Kauan sitten maailmassa oli joskus jopa sisältö, joskus ne jopa esittivät ihmistä.” Julkisten paikkojen liepeillä näennäisesti näkymättömissä on aloite-laatikoiden kaltaisia ilmiantopisteitä. Jos epäilet lähimmäisesi puuhastelevan kirjojen parissa voit siis tehdä ilmoituksen. 


Vaan mikä onkaan perimmäinen syy kirjojen polttamisen takana? Bradburyn fiktiota voidaan lähestyä spekulatiivisena tosiona; siitä voidaan ammentaa havaintoja ja opetuksia. Kirjat ovat kertomuksen maailmankuvassa, tarkemmin sen yhteiskuntafilosofiassa, tasa-arvon este. Taustalla oleva ”suuri kertomus” ei kuitenkaan hahmotu täysiin. Bradburyn olisi ollut syytä tehdä romaanistaan laajempi, scifi-luonne ei olisi siitä yhtään kärsinyt. Siinä olisi voinut olla henkilöiden tietoperäisiä filosofis-historiallisia mielipiteitä irrotettuna kokonaan eettisestä tapahtumasta muodostamassa teoreettisia traktaatteja, kuten esim. Tolstoin ja Dostojevskin kaltaisilla suur-paarustelijoilla on laita. 


Kirjoittaja ei ilmeisesti turvallisessa amerikkalaisessa todellisuudessaan osannut samaistua totalitaariseen systeemiin. Ja siitä hän juuri olisi halunnut kirjoittaa...

Kirjat ja niiden moninainen maailma eri filosofioineen ovat F 451:n maailmassa vaarallisia yhdelle muodollisesti esitetylle maailmanmallille. Ne ovat myös joukkohengen este. Enää ei olekaan tärkeää välittää kansojen välistä kirjallisuutta, eikä päästä perille heidän ajattelusta ja eetoksesta. Komissaarit määrittelevät sen, mikä on sinulle hyvää ja otollista. Montag luki yhden kirjan ja heräsi epäilevään todellisuuteen. Montagin vaimo kuitenkin käräytti miehensä. Viimeisellä Montagin keikalla F 451-auto parkkeeraa hänen pihallensa, ja hänen on paettava pihaltaan kerosiininkatkuisten tapahtumien jälkeen. Montag näet sytyttikin esimiehensä palamaan Beattyn palamaan. Televisiossa näytettiin lavastettu Montagin takaa-ajo ja teloitus helikopterista ampuen. Systeemin oli oltava oikeassa. 


Oikea Montag pakeni kuitenkin ns. ”kirjojen metsiin. Siellä ihmisillä on hauskoja nimiä. ”Huomenna hän tulee” tai ”Eläinten vallankumous.” Jokainen on näet opetellut yhden kirjan ulkoa. Lopuksi, paradoksaalista kyllä, kirja poltetaan. Elokuvana F 451 päättyy talviseen maisemaan. Siellä Montag opettelee Edgar Allan Poen kauhunovelleja.

Ojastapa allikkoon! Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Bradbury pilasi hyvän kirjallisen idean ja suunnitelman. 


sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Milano 2026 mielessäin - Ketä leijoniin? vol 2.


25
.02.2024        187

Milano 2026 mielessäin - Ketä leijoniin? vol 2.

Tasan kahden vuoden päästä, no 730 päivää ja vuoden 2024, pelataan Milanon vuoden 2026 olympialaisten talvikisojen jääkiekkoilun loppuottelu.  Nyttemmin on varmistunut se, että kisoissa ovat mukana NHL-pelaajat. Alustava diili on sen mukainen että näin on myös vuoden 2030 kisoissa. Ikäänkuin prologina helmikuussa 2025 pelataan Kanadassa ja Ydysvalloissa. neljän maan turnaus johon on kutsutttu Kanada, USA, Ruotsi ja Suomi. Ensin joukkueet pelaavat toisiaan vastaan round robinin ja sitten kaksi parasta joukkuetta pelaavat loppuotttelun. Venäjää tuskin nähdään ainakaan Milanon kisoissa. 

Nyt jatkamme kirjoitussarjaa jossa luodataan Suomen miesten jääkiekkomaa-joukkueen lopullista kokoonpanoa kun Milanon turnaus koittaa. Tuolloin joukkueessa on 24 pelaajaa; 3 maalivahtia; kahdeksan puolustajaa ja 13 hyökkääjää.

Kysymys ihannejoukkueesta on jo herättänyt paljonkin spekulaatioita ja tämäkin on vain yksi näkökulma.

Tällä hetkellä rinkiin josta ihannejoukkueen pelaajat valittaisiin voisi luetella listatut pelaajat. Nyt otetaan oteaan mukaan myös ns. runner up's-pelaajat.

Kunkin pelaajat perässä on yksi tai useampi plussa. Lu0kitus on seuraava:

++++ ns. team-maker; tuplasupertäthti. puhutaan myös franchise-pelaajasta, pelaaja jolla on käänteentekevä merkitys omalle NHL-joukkueelleen. 

+++ joukkueen ykkökentän pelaaja; supertähti

++ joukkueensa koskematon runkopelaaja

+ luotettava peruspelaaja; kelpaisi mihin tahansa joukkueeseen kolmoskenttään, maalivahtina tandemiin.


3-5-10 (3-9-13)

Maalivahdit:


Juuso Saros +++

Ukko-Pekka Luukkonen ++

Kaapo Kähkönen ++


Puolustajat:


Miro Heiskainen ++++

Esa Lindell ++

Jani Hakanpää ++

Olli Määttä ++

Niko Mikkola +


Runners up:

Juuso Välimäki +

Henri Jokiharju +

Urho Vaakanainen+


Hyökkääjät:


Alexander Barkov ++++

Roope Hintz  +++

Sebastian Aho +++

Mikko Rantanen +++

Teuvo Teräväinen ++

Mikael Granlund ++

Artturi Lehkonen ++

Erik Haula++

Anton Lundell +

Eetu Luostarinen +


Runners up:

Kaapo Kakko +

Matias Maccelli +

Eeli Tolvanen +

Jesperi Kotkaniemi +


Suomen vahvuus on siinä että meillä on valmiina yksikköjä joista voidaan käyttää nimitystä ns. dynaaminen duo. Lehkonen ja Rantanen muodostavat tällaisen yksikön johon itseoikeutettu keskushyökkääjä on Barkov. Vastaavia pareja ovat Aho-Teräväinen ja Luostarinen-Lundell. 


Puolustajista Olli Määttä ja Jani Hakanpää ovat kovasti nostaneet profiiliaan tällä kaudella ja varsinkin Määttä on löytänyt peli-identiteetin jolla on käyttöä myös maajoukkueessa.

lauantai 24. helmikuuta 2024

Eilisen Tankan kommentaari. ”Ei arvovapaa.”


 24.02.2024        186

Eilisen Tankan kommentaari. ”Ei arvovapaa.”



Tänään olisi tasavaltalaiskalenterissa Lehtotaponlehden (Asarum europaeum) päivä. Siitä ehkä seuraavana vuonna tai myöhemmin. Tänään nimittäin eilisen perjantai-tanka aihetta on syytä kommentoida vähän enemmän. Miksi urospuo-linen vuohi eli vuohipukki on mukana? Onhan se toki hyötyeläin ja ilman sitä ei olisi vuohia. Ainakin sitä tarvittaisiin suvunjatkamiseen. Perustelu vuohipukin mukana ololle on loppujen lopuksi varsin ymmärrettävä asia ja paljastaa kalenterin laatijoista jotain hyvin inhmillistä.



ei arvovapaa

urospuolinen vuohi

tunnusmerkkinä

tuleville ajoille

ilmiantaa tekijät



Vuohi on hyvin mytologinen eläin. Se on liitetty seksualisuuteen eikä se ole miten-kään ihme. Kreikkalaisilla oli vuoheen liittyviä uskomuksia ja satyyrien hahmon ”prolamiini-osahan” on vuohi. Sitten germaanise-skandinaavisessa mytologiassa tapaamme Tangrisnirin ja Tangniostrin. Ne ovat vuohipukkeja, jotka vetävät Thorin vaunuja. Kun jumala on nälkäinen, hän paistaa ne ja kun hän haluaa matkustaa uudelleen, hänen tarvitsee vain siunata heidän jäännöksensä, jotta vuohet, elossa ja terveinä, voivat jatkaa toimintaansa.


Tasavaltalaiskalenterin kirjoittajia voi ihailla järjen miehinä mutta nykymittapui-den mukaan heitä ei ehkä voida pitää aivan tiukkoina empiristeinä. Useimmat heitä jättivät jumalmahdollisuudelle oman sijansa. He olivat lähinnä deistejä eli pitivät mahdollisena että kaiken takan saattoi kuitenkin olla Jumala. Tämä oli kuitenkin jättänyt maailman ja ihmisen omien mahdollisuuksiensa maailmaan. Valistusmie-het olivat uuden aikakauden airuita mutta vanhat uskomukset, jos eivät nyt kulke-neet aivan lähtemättömästi mukana, olivat kuitenkin menneen maailman tausta-säteilyn vaikutuksen alaisina. Moni heistä tuotti valtavan määrän tekstiä ja usein vielä palavan ja jopa romanttisen inspiraation vallassa. Mistään  satusedistä ei kuitenkaan ollut kyse. Usein jää huomiotta sekin asia että monilla Pohjois-Ameri-kan perustajaisillä oli vahvat suhteen Ranskaan. Heidän joukostaan löytyy kyllä yksi suuri satusetä, Benjamin Frankin joka ei ilmeisesti koskaan puhunut muuta kuin muunneltua totuutta.


Valistusmiehet olivat myös vapaamuurari-ideologian kannattajia ja heidän elämäs-sään tämä liike oli tärkeässä asemassa. Kaikki tämä voidaan sanoa ilman mitään ajatuksia salaliittoteorioista. Vuohipukin mukanaolo tasavaltalaiskalenterissa ei ole mitenkään arvovapaa asia jos ajattelemme valistusmiesten ideologista taustaa kokonaisvaltaisesti. Omille aikalaisille heidän asemansa vapaamuurariudessa oli varmasti selvä asia. Nyttemmin kun tasasvaltalaiskalenteri on jäänyt aikakausien jälkeen aika tavalla unohduksiin niin asiayhteys voi antaa kiihokkeen salaliitto-pohdintoihinkin.


Oma lukunsa on tietenkin Suomen eduskunnassa vuosittain jo istuntokauden kallistuessa joululomaan pidettävä kuttupuhe. Joku kansanedustaja on aina 

pitänyt sen ja perinteen aloitti aikoinaan Timo Roos. Tarkoitus oli edistää vuohitalouden asiaa ja ehkä tässä on jopa onnistuttu. Niinkin suuressa salaliitto-teorioiden maassa kuin Suomessa kukaan ei vielä liene kiinnittänyt asiaan huomioita ja vapaamuurariusvihjauksilta on vältytty. Kuttupuheesta on mainiosti kerrottu YLE:n ansiokkaassa ohjelmassa ”Eduskunnan kuttupuhe.” Sen esityspäivät oli 27.12.2014 ja sen voi tietysti kuunnella YLE:n Areenasta. Vuohipukista voisi varmasti puhua paljon enemmänkin mutta jospa tämä nyt kävisi pienestä kommentaarista.

perjantai 23. helmikuuta 2024

Tanka. Ei arvovapaa

                                                                  


                                                                23
.02.2024        186

Tanka. Ei arvovapaa


ei arvovapaa

urospuolinen vuohi

tunnusmerkkinä

tuleville ajoille

ilmiantaa tekijät

torstai 22. helmikuuta 2024

Tanka. Ripeästi ehtii

                                                                  


                                                                   22
.02.2024        185

Tanka. Ripeästi ehtii


ripeästi ehtii

kohti pohjoista kulkee

sama askellus

kirii taivaanradalla

eikä lepää milloinkaan

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Jääkiekkotarinoita

 



21.02.2024        184
 

Jääkiekkotarinoita


Joitakin kirjoja ei haluaisi lukea loppuun. Ei sen vuoksi että kirja ei olisi kiinnostava vaan koska se on niin miellyttävä. Yksi tällainen kirja on vain Gretzkyn jääkiekko-tarinoita. Oikeastaan sen nimi on kylläkin ”tarinoita jääkiekosta.” Vasta tämän kirjan luettuaan voi suomalainen ymmärtää millainen asema jääkiekolla on kanadalaisen ihmisen elämässä, sydämessä. Se on lähtemättömän suuri. Mutta joskus tällainen kirja pitää vain lukea loppuun vaikka se vähän pahaa tekisikin.


Kirjan tarinat on tuottanut Gretzky ammattitaitoisen toimittajan kanssa. Kertojan ääni on uskottava. Kirjan teksti on tuotettu tätä kirjoitettaessa noin reilut 10 vuotta sitten. Ysiysin pelaajauran loppumisesta on kulunut jo noin 15 vuotta. Kirjan viimeisimmät tuoreet huomiot ovat Chigaco Black Hawksin kolmen Stanley Cupin menestyksessä ja managerinero Stan Bowmanin toiminnassa. 


Gretzky tuo kerrontaan paljon asioita ja monesti aivan ohimennen. Välillä olemme Gretzkyjen olohuoneessa 1960-luvulla ja lauantai-illan tunnelmissa. Kanada ”from far and wide” pysähtyy katsomaan Hockey Night in Canada lähetystä ja television ääressä on myös nuori Wayne isänsä kanssa. Pojan pitää mennä nukkumaan kahden erän jälkeen, mutta jos Gordie Howe pelasi sai ottelun katsoa kokonaan. 


Vuoden 2016 jälkeen jolloin kirja ilmestyi on tapahtunut paljon. Gordie Howe kuoli kirjan ilmestymisen jälkeen, ja poissa ovat kaikki ne muutin suuruudet joita nuori Gretzky suuresti ihaili kuten Bobby Hull ja Jean Béliveau. Poissa on myös Maurice ”Rocket” Richard joka lopetti peliuransa jo ennen Gretzkyn syntymää. Richardin kunniaksi perustettiin uusi palkinto vähän ennen hänen kuolemaansa. Ensimmäi-nen palkinto jaettiin vuonna 1999 ja sen sai Teemu Selanne. Palkinnon saa Liigan runkosarjan eniten maaleja tehnyt pelaaja. Palkinnosta käytiin lyhyt ja perusteel-linen keskustelu vuosina 1997-1998. Oli varsin outoa että parhaalle maalintekijälle ei ollut palkintoa. Itseoikeutetusti se nimettiin sitten Richardin mukaan. 


Gretzky kertoo että ”kerran” kun hän pelasi New Yorkissa Rocket halusi tavata hänet. Gretzky tapasi Richardin ja tällä oli hänelle jokin aivan erityinen lahja. Richard luovutti hänelle kullatun replikan tuon uuden palkinnon pelaajahahmosta. Gretzky mainitsee tapahtuman ajankohdaksi vuoden 1998. Palkintohan myönnettiin ensimmäisen kerran vasta kauden 1998-1999 päätyttyä. Richard oli teettänyt itse kullatun kopion palkinnosta ja halusi lahjoittaa sen Gretzkylle. Mauricen sanat ”Wayne, tiedän ettet koskaan voita tätä palkintoa, mutta haluan, että saat sellaisen. Sinun olisi pitänyt voittaa se.” Richard kuoli vuonna 2000.


Gretzky voitti Stanley Cupin 4 kertaa joukkueessa joka tunnettiin Suomessakin erinomaisen hyvin kiitos sellaisten pelaajien kuin Jari Kurri ja Esa Tikkanen. Kukapa ei olisi kannattanut tuota joukkuetta. Kahdeksan vuoden aikana Edmonton Oilers oli Stanley Cupin finaaleissa 6 kertaa ja voitti viidesti. Aivan oikeutetusti voidaan puhua viimeisestä dynastiasta. Toki pitää muistaa että Edmonton ei voittanut kannua kolmena vuonna peräkkäin. Viimeinen neljä kertaa Stanley Cupin voittanut joukkuehan oli New York Islanders juuri ennen Oilersin valtakautta vuosina 1980-1983. Islandersin ja Edmontonin jälkeen on nähty monta hyvää joukkuetta. Järkevä jääkiekon ystävä ei takerru yhteen joukkueeseen loppuelämäksi vaan arvostaa hyvää jääkiekkoa, ja sitä joukkuetta joka aina kulloinkin pelaa hyvää jääkiekkoa.

Tanka. Profeetta pettyy

                                                                                                                                            ...