29.10.2023        69

Kirjeitä Gräddesbergille. Kohtalontoveruus ja painonhallinta.

Oi rakas Gräddesberg

Olin kyllä helpottuut tänään kun lähetit pyynnöstäni tekstiviestillä aamupainosi. En ole pudottamassa painoani kustannuksellasi. Nimittäin voi asia olla niin, että kahden ihmisen välillä vallitsee kohtalontoveruus. Kyse voi olla, ja näin ilmeisesti on melkein aina, siitä että kaksi ihmistä tavallaan jakaa samoja resursseja. Kyseessä on voi olla aineellinen tai henkinen hyvinvointi ja kaikista olennaisimmillaan tämä voi ilmetä toisen ylipainona ja tosien onnistuneena painonhallintana. Kaiken taustalla on aineen katoamattomuuden laki ja kaitselmus on kaikessa viisaudessaan päättänyt jakaa sen osittamalla sitä kahden tai joskus kolmenkin ihmisen kesken. Näillä kohtalontovereilla on kiinteä määrä eri ominaisuuksia, hyveitä hyvinvointia ja kaikkea mahdollista jota jakaa.

Oletetaanpa esimerkiksi sellainen asia että allekirjoittanut ja ja joku muu olisivat painon ja fyysisten ominaisuuksien suhteen kohtalontovereita. Meidän kahden ei tarvitse olla millään muulla tavalla kohtalontovereita kuin painon ja fyysisten ominaisuuksien suhteen. Tällaiseen kohtalontoveruuteen liittyy sitten myös irvokkaalla tavalla tietty vastakohtaisuus ja määräävänä tekijänä on aineen katoamattomuuden laki. Kohtalontovereista ei molemmat pysty olemaan samaan aikaan laihoja, eikä vastaavasta voi tulla sellaista tilannetta, että molemmat olisisvat niin sanotusti lihavia. Jos toinen painaa vaikkapa 105 kiloa ja toinen 70 kiloa niin silloin ylipainosta kärsivä ei voi laihtua ellei toinen vastaavasti ”suostu” ottamaan toiselta liikoja kiloja. Tietysti näiden kahden ihmisen pinonhallinta-tapahtuma voi mennä onnellisestikin. Toinen, se laihempi, päättää alkaa bodaamaan ja hankkii itselleen lihasmassa kymmenen kiloa. Tällöin ylipainoinen henkilö vain menettää painoaan sen kymmenen kiloa ja ihmettelee moista ellei sitten ole päättänyt aktiivisesti laihduttaa. Samat mekanismit toimivat sitten muillakin osa-alueilla.

Samoin voi olla myös kansakuntien suhteen. Meillä täällä pohjolassa olisi kiehtovaa selittää monia asia siten, että Suomi ja Ruotsi olisivat näitä kohtalaontovereita kansakunta-tasolla. Tähän on vaikea uskoa sillä molemmat ovat olleet pohjoismaisia hyvinvointivaltioita jo pitkään. Suomi ja Ruotsi ovat paremminkin luovassa kilpailusuhteessa elävä pariskunta, jotka ovat olleet eriarvoisessa asemassa aivan eri syistä. Taustalla on heillä erilaiset lähtökohdat. Kohtalontoveruus ei ole missään mielessä kauhistuttava ja fataalinen asia. Kun kohtalontoveruus löydetään ja se myös tiedostetaan niin silloin avautuu hedelmällisiä ja toimivia mahdollisuuksia kaikkinaiseen kansojen vuorovaikutukseen, kulttuurinvaihtoon ja jopa huomattaviin keskinäisiin populaationsiirtoihin maasta toiseen. Tällaisen populaationsiirron ei välttämättä tarvitse tapahtua 1:1-suhteessa. Tässäkin on kyse aineen katoamattomuuden laista noin laajassa merkityksessä. Totuus on taruakin ihmeellisempi asia rakas Johan, sen olen lyhyellä maallisella vaelluksellani minäkin oppinut.