17.12.2023 118
Vol 2 07.12.2008
Mennään uudelleen Erikssonin kirjan herättämiin ajatuskulkuihin.
Tuodaanpa esiin ainakin muutama ajatus:
1) Tuleeko uusi uskonpuhdistus?
2) Missä vaiheessa tarvitaan uudistusta?
Luther laittoi liikkeelle vallankumouksen jota hän ei enää voinut hallita. Lopulta papit saavat syyttää itseään kun opettivat kansan lukemaan. Sen jälkeen minkään yhtenäiskulttuurin haaveelle ei enää ollut sijaa. Tietysti voidaan puhua ns. luterilaisuuden puhdasoppisuuden ajasta, mutta kansalla oli oma elämä ja opetuksensa kirkkokurista huolimatta. Jo varhainen uskonpuhdistuksen pääuomien muotoutuminen todistaa väitteen oikeaksi; jos raamattu oli ohjeellinen lähtökohta niin sitä voitiin tulkinta miten vain.
Murheellista oli että ensimmäisen sukupolven aikana riitaannuttiin niin tärkeästä asiasta kuin ehtoollisesta. Luther ja Zwingli todellakin puhuivat eri kieltä. Itse Martti riitaantui lähes kaikkien kanssa ja taisipa Philip Melanchton olla ainoa joka oikeasti ymmärsi ja sieti Martin vaikeaa luonetta. Omistan vanhan koulutaulun jonka olen restauroittanut ja kehystyttänyt jossa Luther soittaa luuttua ja lapset laulavat. Vaimo istuu ja neuloo ja takana pöydän ääressä istuu Melanktooni kädessään kolpakko jossa on hiukkasen epäilyttävän näköistä kuahajuomaa. Pitäisi muistaa myös se asia, että kirkkomme päätunnustuskirjan, Augsburgin tunnustuksen, kirjoitti juuri Melanktooni. Toki Martti sen hyväksyi. CA eli Confessio Augustana liikkuu kyllä yleisillä linjoilla, ei siis ihme.
Lopulta herääkin siis kysymys mikä olikaan varsinainen uskonpuhdistus, oliko toista uskonpuhdistusta, ja tuleeko kolmatta? Kiiltokuvamainen ajatus uskonpuhdistuksesta on siinä että Martti löysi vanhan perustotuuden, ”yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden.” Luther ei itse katsonut eronneensa katolisesta kirkosta ja hän oli, seikka jonka hänen seuraajansa ovat usein halunneet hämärtää, tulinen maailmalopun saarnaaja. Luther on todellakin liian monipäinen ja todella vaarallinen henkilö vielä tänäänkin.
Ja mikäs se toinen reformaatio, toinen uskonpuhdistus sitten olikaan? No sillä tarkoitetaan toimintaa luterilaisilla alueilla 1500-luvun lopussa. Osa Melanktoonin oppilaista oli näet saanut voimakkaita vaikutteita kalvinilaisuudesta. Nämä ns. filippistit pyrkivät siihen, että maallinen esivalta järjestäisi kirkon, koulun ja oikeuslaitoksen tehokkaaseen kalvinilaiseen tapaan. Näin olisi muka luotu hyvät edellytykset moraalisesti korkeatasoiselle, todella kristilliselle elämälle. Tämän tutkimuksessakin ns. toiseksi reformaatioksi kutsutun ohjelman vaikutus tuntui voimakkaana meillä Pohjoismaissakin saakka.
Mutta entäs se kolmas uskonpuhdistus sitten? Pietismi ei sitä ollut eivätkä suomalaiset herätysliikkeet. Ehkä se on aina korkeammassa kädessä. Ja jos luterilaisia olemme niin saamme ajatella että Herra nostaa herätyksen missä ja milloin haluaa. Ja toisaalta aina missä saarna- ja opetusvirkaa hoidetaan rukouksessa niin siellä tapahtuu uskonpuhdistuksen jatkuvaa vallankumousta. Ja uudistusta tarvitaan aina.
Tämä välijuonne oli tarpeen käsitellä ennen kuin paneudumme enämpi nuoreen Lutheriin... Noin syko-sosiaalisesti meinaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti