12.12.2023    113

Kun Suomi oli nuori. 7 ensimmäistä presidenttiä.

Tänään esitin päivän ensimmäisen bloggaukseni lopussa kysymyksen johon sisältyi pieni  kompa. Se liittyi joulukuun 19. päivään vuonna 1940 jolloin viisi tasavallan presidenttinä toiminutta henkilöä oli elossa muutaman tunnin ajan. Siis siten, että kaikki olivat tuo yhteinen nimittäjä arvonaan yhtä aikaa. Kyösti Kallio oli luopunut tehtäväistään sairauden vuoksi, ja eduskunta oli tehnyt  poikkeuslain jolla vuoden 1937 valitsijamiehet suorittaisivat tasavalaln presidentin vaalin. Risto Ryti joutui ottamaan tehtävän vastaan vastahakoiseti.

Kysymys kuului: ”Montako Suomen tasavallan presidenttiä on parhaimmillaan ollut elossa yhtä aikaa?”  Koska kysymyksessä ei määritelty sitä oliko puhe jo virassa olleista vai tulevista tasavallan presidenteistä niin vastaukseksi kelpasi seuraava lause:

"Kaikki Suomen tasavallan presidentteinä olleet 11 henkilöä sine Tarja Halonen. Nimittäin Kekkonen syntyi vuonna 1900, Koivisto 1923, Ahtisaari 1937 ja Halonen 1943.

Toisaalta vastaus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Nimittäin vuonna 2012 ollee  tilanne jolloin on elossa neljä Suomen tasavallan presidenttiä. Siis Koivisto, Ahtisaari, Halonen ja Persoona 2012. Toisaalta jos kukaan ei enää istu kahta kautta niin voi olla, että kyseisenä päivänä jolloin TH luovuttaa tehtävänsä voikin olla elossa Persoona 2018, Persoona 2024, Persoona 2030, Persoona 2036, Persoona 2042, Persoona 2048 ja Persoona 2054.

Seitsemän ensimmäistä Tasavaltamme presidenttiä ovat mielenkiintoinen joukko. Järjestyshän oli seuraava virkaanastumisvuosineen: Stålberg 1919, Relander 1925, Svinhuvud 1931, Kallio 1937, Ryti 1940, Mannerheim 1944 ja Paasikivi 1946.

Miesten syntymävuodet olivat  järjestyksessää: Svinhuvud 1861, Stålberg 1865, Mannerheim 1867, Paasikivi 1870, Kallio 1873, Relander 1883 ja Ryti 1889.

Presidenttien järjestys virassa ei vastaa ikäjärjestystä. Luonnollisestikin Stålberg oli itseoikeutettu valinta ensimmäiseksi presidentiksi. Tuolloin  hänellä oli  ikää  54 vuotta ja mies ei suostunut olemaan  ehdolla toiselle kaudelle aidon hyveellisyytensä vuoksi. "Niin vaikutusvaltaista ja vahvaa virkaa ei kenekään pitäisi  pitää hallussaan kahta kautta."

Mikä tässä on  tämän stoorin pointti on siinä, että vuoden 1925  vaalissa  virasta  kamppaili  kaksi varsin nuorta miestä. Valituksi tullut Relander oli  vain  42-vuotias  ja  hopealle  jäänyt  Risto  Ryti  oli  vain  iältään vain  36! Sittemmin niin nuorta presidentiksi pyrkivää  henkilöä ei ole ollutkaan  kuin  vuonna 1994 jolloin  Pertti Virtanen oli  ehdokkaana. Virtanen oli niin ikään 42 vuotias mutta vaalia käytäessä Relander oli kaksi viikkoa nuorempi kuin Virtanen vastaavaan aikaan.

Relander  ja  Ryti  olivat  nuoria  miehiä, nuoren  tasavallan  miehiä. Tuossa nuoressa tasavallassa  vuonna 1926 presidentti oli 43-vuotias, Suomen  Pankin  johtaja  Risto  Ryti  oli  37  vuotta  kuten  myös  Sotaväen  päällikkö Aarne Sihvo. Ryti  ja Relander  etuilivat  siis  tietyllä  tavalla. Ajatellaanpas  Relanderia  seuraavien  kunnon  presidenttien  virkaanastumisikää,  siis  presidenttien  joilla  oli  vielä  valtaa ja  arvovaltaa:  Svinhuvud  66 vuotta,  Ryti  51  vuotta,  Paasikivi  80  vuotta,  Kekkonen  55  vuotta  ja  Koivisto 58  vuotta.

Relander  ja  Ryti olivat  kyvykkäitä  ja  nuoria  miehiä,  sitä ei  käy  kiistäminen  eikä Sihvossakaan  mitään  vikaa  ollut, periaatteessa ainakaan.  Herääkin  kysymys:  Miksi  kehitys  on  kulkenut  siihen,  että  korkeimpiin  virkoihin  päästään vasta  vanhemmalla  iällä. Onko  se  merkki  siitä,  että  yhteiskunta  kangistuu  ja  siitä  tulee  konservatiivisempi,  vai  oliko  1920-luku  vain  sellaista  aikaa... Kekkonen  itse  asiassa  aiheutti  melkoisen  tulpan  kansankunnan  vireyden  kannalta. Jos  tilanne  olisi  ollut  toinen  niin  Koivisto  olisi  voinut  nousta  presidentiksi  jo  vuonna  1968  45-vuotiaana.  Kyllä  mies  oli  silloin  jo  niin  suosittu  ja  maa  oli  suorastaan  vasemmistolaisuuden  aallon  huipulla.  Eri  asia  sitten  olisisvatko  kommunistit  lähteneet  Koiviston  kelkkaan.  Ehkäpä  eivät  ja  eivät!