Pakkasten aikaan. Pransun mietteitä. Vol 2.

 

21.12.2023        122

Pakkasten aikaan. Pransun mietteitä. Vol 2.

Talvi on aikaa jolloin mitataan sivilisaation kyky ja mahti. Minullakin on paljon asioita joita haluaisin vielä tehdä. Lämpimillä maillahan minä sain aikoinaan körötellä. Mutta jos vielä rekan puikkoihin pääsisi niin Kanadan talvessa ja korkeilla leveyksillä sen haluaisin tehdä.  Olen oppinut pitämään talvesta ja oikeastaan kaikista vuodenajoista. Viime viikolla koimme vallan mukavan talvimyrskyn, tai ainakin yritelmän. Jotenkin tuntuu siltä että tämä kansakunta ja ihmiset, typerät ja vähän kyvykkäämmät eivät enää osaa viettää talvea saatika sitten varautua siihen. Tai ainakin näyttää siltä että talvesta tehdään niin valtavan iso numero. Tuudittauduimmeko meillä sitten takavuosina liiaksi tulevaan ilmaston muutokseen ja kieltämättä leutoihin talviin joita saimme nähdä, elää ja kokea. Viime vuoden opetusten jälkeenhän meidän olisi pitänyt järjestää monenlaisia talviseminaareja. Kaikki siksi että tästä talvesta selvittäisiin paremmin. No ainakin virallisilla rautateillä asiaan on ilmeisesti valmistauduttu paljon paremmin. Silti junat ovat myöhässä. Muistaakseni noin 20 vuotta sitten asiasta ei tehty mitenkään isoa numeroa. Mutta ajat muuttuvat ja ainakin tässä tapauksessa täytyy sanoa että valitettavasti näin on päässyt käymään, siis että ajat ovat muuttuneet ja me niiden mukana. Mietin usein Bergmania ja elokuvaa "Talven valoa" sillä nyt olen vallan onnellinen kun on pimeää. Siihen on mukauduttava mitä on tarjolla sitä ei pidä keinotekoisesti muuttaa. Kesällä on mukauduttava valoon ja valkeisiin öihin. Imettävä niistä elinvoima ja kesän kaikki riemu. Turha hankkia jenkkimallisia silmälappuja unitaseen parantamiseksi. Ai niin… Minähän olen jenkki ja pakkosivistetty. Kaikista vaarallisinta on kuitenkin keinovalo pimeällä kaudella. Ei pidä missään nimessä sortua moiseen. Riittää muutama spotti sillä ihmisen päävärkki ei siedä liikaa valoa pimentyvässä todellisuudessa. Kynttilöiden maailmankaudella olivat ihmiset paljon onnellisempia. Ei elukatkaat sytyttele turhia lamppuja. Jonas Persoonista minä pidän kovasti ja ymmärrän hyvin miestä. Hänessä on paljon samaa mitä oli pärtyssäkin. Tosin von Sydow on paljon pitempi kuin pieni ja hento Pärtty. Siis Pärtty, tuhooja-asteroidin isä ja lasteni äiti, ennen kuin hän lihoi muodottomaksi. Elmeri on kysynyt minulta olisinko ryhtynyt Astridiin jos olisin sitä ennen nähnyt Pärtyn kärsivät kasvot. En tiedä, ehkä olisin. Persson pelkäsi kovin kiinalaisia. Minä en pelkää kiinalaisia. Monta monituista kertaa nautin kiinalaista ruokaa Friscon Chinatownissa. Susheista minä en perusta ja pohjimmiltaan touhu on rikollista. No myönnettäkööt että Perssonin muistolle voisi vielä ottaa muutamat palat. Mutta onko syy japanilaisten jos heidän ruokansa maistuu muille. Minä en pelkää kiinalaisia enkä japanilaisia. Pohjoisen napaseudun jääkäyrä, ei mene vieläkään putkeen. Kaiken lisäksi kuva ja käyrä ei kerro sitä mikä on jään paksuus. Putkesta ollaan ulkona mutta Kanadassa ja Jenkkilässä körvistellään jäähelvetissä. Itäisen demokratian ainuussa on kärsitty tykkylumesta, mutta se on kevyt kuuraisu siihen verrattuna mitä joskus koetaan Quebeckissa. Jäämyrskyn koittaessa koko maakunta on yhtä jääpuikkoa. No toki siellä on ymmärretty rakentaa sähköjohdot vähän paremmin ja kaapeloinninkin suhteen on oltu edistyksellisempiä. Olen oppinut surffaamaan netissä minäkin. Tuolla itäisessä demokratiassa on muuan mies joka kirjoittaa valkosipulista kirjoituksia kirjoituksen perään. Netissä on olemassa jo kääntäjäkin ja kun eilen oli ajatellut vähän Perssonin kohtaloa, se on hyvä sillä en silloin ajattele niin paljon Pärttyä, löysin tämän jutun kiinalaisista.