14.11.2023 85
Retro: 18.12.2007. Porinaa eläinten oikeuksista ja muuan muisto vankilasaarelta.
Nyt mennäänkin sitten vuoteen 1987 jolloin oli tarkoitukseni käydä kuussa mutta kun rahat ja suhteet eivät riittäneet niin päädyin sitten Australian-matkaan. Jälkeenpäin on harmittanut kun en suunnannut Kanadaan ja Pohjois-Ameriikkaan... Mutta tarkoituksensa kaikella...
Liikuin pääasiassa Sydneyssä ja sen ympäristössä sekä Melbournessa. Vietin aikaa myös parilla maatilalla. Sellainenkin paikka tuli käytyä kuin Hunter Valley ja sehän on yksi Australian parhaista viinialueista mutta mitäs sitä tuolloin vielä viineistä ymmärsi.
Eräs keskikokoinen lammasfarmi olikin sitten varsin mielenkiintoinen kokemus. Sitä piti eräs lapseton pariskunta ja heidän luonaan oli aina kymmenpäinen ihmisjoukko joka oli kotoisin ympäri mannerta ja maailmaa. Mitä keskikokoinen lammasfarmi sitten tarkoittaakaan niin se onkin sitten aivan toinen juttu? No jos täydennämme yhtälön niin sen mukaan lammasfarmeja olisi Australiassa noin 30 000! Mutta olihan siellä Merinoja aivan riitämiin.
Kaikkea pientä me siellä teimme aivan ylöspitimiksi. Joskus keräsimme päiväkaudet myrkyllistä kasvia laitumilta joka aiheutti maksavaurioita lampaille jne. Maatilalla oli myös puolikesy Arttu-kenguru; vallan mielenkiintoinen otus kerrassaan.
Mutta se miten Aussi kohtelee vaurautensa lähdettä eli merinolammasta onkin aivan oma juttunsa ja siinä kalpenee Animalian raportit tykkänääns. Merinot tuottavat parhaimmillaan jopa yli 15 kiloa villaa vuodessa ja se elää noin 10 vuotta. Koko ikänsä se kaluaa New South Walesin ja Victorian osavaltioiden ja myös Etelä-Australian laihahkoja laitumia. Kerran vuodessa se keritään aivan paljaaksi ja villat myydään. Lähestyessään kymmenen vuoden ikää sen hampaat alkavat olla leukaluuta myöten ja viimeisessä kerinnässä kylkeen lyödään punainen leima ja sitten ne laitetaan viimeiseen karsinaan. Nämä lampaat ovat myös melkein sokeita koska Australian auringonpaiste on sitä mitä se on..
Merinolampaan lihakin on tullut viime aikoina arvostetummaksi kun villan hinta on tippunut mutta näin ei ehkä vielä ollut vuonna 1987. Näin hyvin mielenkiitoisen näytelmän eräänä päivänä. Farmin alueelle ajoi iso rekantapainen ja pian alkoihin lampaiden ahtaus kahteen jättiläismäistä häkkiä muistuttavaan kuljetusvaunuun. Ensin alin kerros vieri viereen ja sitten toinen kerros päälle. Lampaat siis seisoivat toistensa päällä. Yhteen vaunuun mahtui noin 400 lammasta. Voi sitä pölinää ja määkettä! Farmin lammaskoirat tekivät todella hyvää työtä. Farmilta poistettiin noin kymmenesosa sen lammasvahvuudesta, siis tuottamattomat ja raihnaiset yksilöt... Ja mikä olikaan määränpää? Kyllähän ne käytettiin visusti hyväksi. Tulihan niistä jonkin sortin paistia, lamppurkeria ja elukkeenruokaa. Varmasti niiden aivotkin otettiin talteen ja jonkun jatkeeksi vain ja loput lannoitteeksi... Tokkopa jäi merino-vanhuksesta paljoa käyttämäti.
Mies joka ajoi kuljetusvaunua oli melkoinen näky. Pulska ja komea mieshän se oli. Siis vallan ylen sankia priha joten käytämme hänestä siis nimeä Vanhala. Vanhala oli karvainen mies joka puhui viimeisen päälle aussia, siis nopeasti ja sanoja yhteen liittäen. Kun pölyinen urakka oli ohitse ja merinot tiukasti ojennuksenssa niin sitten vain suihkuun ja syömään. Muistan niin elävästi kuinka miehen paksunruskeat ja kymmentuumaiset rintakarvat pursusivat flanellipaidan sisuksista. Ja mitäs mies muusta olisi puhutkaan kuin lampaista, lampaista ja vielä kerran lampaista. Jos niitä tuolla mantereella noin 170 miljoonaa on niin ehkä joku ottaakin asian vakaissaan. Vanhala lähti ja rohkenin kysyä homman tarkoitusta isännältäni. Kertoi tehneensä hyvät kaupat kun pääsi ”vanhuksista” eroon. Kokonaista kaksi taalaa (Tuon ajan suomenrahhoo noin kuusi markkaa.) päältä ei siis noin 1600 dollaria koko kuormalta! Niin pieni arvo on täysinpalvelleella merinolla...
Miksi tämän jutun kerroin! Well! Aussihan ei juuri lampaanlihaa syö vaan hän lähettää sen pakastettuna vaikkapa pohjolan kristittyjen pääsiäispöytään. Älkää siis enää ihmetelkö kuinka Eteläisen pallonpuoliskon lampaanliha on hinnaltaan niin kilpailukykyistä.
Ja kun alkaa yö ja päättyy työ niin ihminen on sitä mitä hän syö. Jouluna porsnaakelia ja kalkkunaa, pääsiäisenä lammasta... Mutta hyvällä omallatunnolla vain sekaravintoa ja muistakaa harjata hampaanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti