13.11.2023 84
Wallin-päivä
Kohta on taas aika kaivaa kirjahyllyn uumenista opus nimeltää ”Matkoilla musulmaaninen mailla.” Kirja inspiroi aina vuoden vähävaloisampaan aikaan. No kirja nimi on oikeasti ”Tutkimusmatkoilla arabien parissa.” Haave täydellisestä Wallin-päivästä elää.
Kerran toteutin osan haaveistani Wallin-päivän suhteen. Aloitin saunan lämmityksen jo hieman aamukuuden jälkeen. Ulkosaunassa oli todella tunnelmaa kun ulkona oli vielä täysipimeä ja täydenkuun rippeitä. Sauna olikin kylykunnossa jo puolilta päivin. Wallinin matkakuvauksen ruoka-, ruokailukohtaukset inspiroivat aina kun niitä vain hiukankin silmäilee. Ja kuinka pienellä vaivalla voikaan loihtia piiriinsä Orientin ja beduiinien elämän. Kokeilkaapas itse: taatelia, lapinrieskaa, kirnuvoita, appelsiineja ja minttuteetä ehkä tummaa kahviakin. Jos saunassasi on vielä kylpyamme niin sitä parempi. Näin saa helposti vaikutelman itämaisesta kuumuudesta ja virvoittavan veden voimasta. Ja uskokaapas tai älkäätte niin lumi tuo aivan uuden elementin tähänkin. Sitä paitsi aavikko on yöllä varsin kurja paikka, etenkin aamuyöstä. Saharassakin voi usein olla jopa -8 selssiusta. Siellä onkin syytä kaivautua aivan hiekkaan. Wallin kuvaa sitä millaista on aavikon kaste; vaatteet ovat aivan litskut ja olo lähinnä toimintakyvytön.
Mutta nämä olosuhteet luovat aivan loistavan pohjan viettää muutama tunti orienttilaisessa, hyvin rentouttavassa joutilaisuudessa. Suomalaisista leivistä Lapin rieska vastaa parhaiten Wallinin matkoillaan syömää leipää. Voi saa aivan uuden ulottuvuuden kun sen sulattaa kattilassa ja kun rieskanpaloja kastelee voisulassa. Taatelit ja minttutee kruunaavat vaikutelman. En kuitenkaan sortunut Wallinin kuvaaman beduiinin mieliteon uhriksi juomalla neljänneskilon voisulaa noin vain yhdessä hutakassa. Tuleville vuosille jäi vielä paljon tekemistä. Voisi joskus pystyttää ”beduuniteltankin” ja kutsua ystäviä mukaan. Kamelit voisivat kyllä olla vähän vaikeampia järjestää...
Kamelista Wallin muuten herkeää puhumaan näinkin runollisesti: ”Se on samalla kohtuullisin ja ehkä myös kohtuuttomin eläin maailmassa ja siinä suhteessa, niin kuin monessa muussakin, herransa, beduiinin kaltainen. Sillä kevätlaitumien aikana – jolloin sen herra makaa liikkumattomana teltassaan ja kaiket päivät vain juo maitoa ja voita ja teurastaa lampaitaan vierailleen – kameli usein käy yksin ilman paimenta erämaassa vain syöden ja laiduntaen sekä päivin että öin. Sen sijaan kesällä ja alkutalvesta, jolloin erämaa on lakastunut, beduiini lähtee kaupunkiin etsimään rahtauksia ja saa siellä useimmiten päivät pitkät vain tyytyä laipäpalaseen ja vähiin taateleihin. Silloin kameli saa kuluttaa kyttyräänsä.” Mutta näinhän se on.
Työ työnä ja lepo lepona. Paljon olisi meillä opittavaa beduiineilta. Wallinin kirja on tässä suhteessa korvaamaton kuvaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti