12.11.2023 83
Pienoismallit. Hans-Joachim Marseille — Messellä kuolemattomuuteen.
Joulun alla miettii koottavia pienoismalleja. Niitä tuli rakennettua nuorna poikana paljonkin, vaan kaikki ovat kadonneet matkan varrella. Oli laivaa ja lentokonetta vaikka muille jakaa.
Mutta kadotetun nuoruuden saa helposti takaisin. Kutta mikähän olisikaan luonteva aloitus. Oilisiko se suomalistetnkin käyttämä Me-109, vai Focke Wulf-190, Spitfire, Zero, vaiko Me 262 Laivojakin voisi hankkia. Formaatti 1:72 on aika työläs ja vaatii vallan hirmuista nysväämistä kun pienoismalliin tarvii yleensä viittä jopa kuutta maaliakin. Lisäksi 1:48 on hinnaltaan jo kaksi ja puoli kertaa kalliimpi. Toisen maailmansodan taistelukoneet ovat oma hieno maailmasa koota ja kerätä. Uudemman ajan suihkarit ovat jotensakin persoonattomia. Missähän lienee syy?
Valinta kallistuu Me-sataysiin ja syynä on tietenkin uskomaton Hans-Joachim Marseille. Aikoinaan Helsingin Akateemisessa pyöritellelin moneen otteeseen hyppysissäni Erich Hartmannin muistelmia. Hyvä ystäväni toi kerran tapaninpäivälahjaksi Günther Rallin muistelmat. Jos joku ei tiedä ketä nuo kaverit olivat niin kerrotaan että he olivat kaksi eniten ilmavoittoja saavuttanutta Luftwaffen hävittäjä-ässää. Hartmann ampui 352 konetta alas ja tarvitsi tuohon suoritukseen 1425 taistelulentoa. Marseillen vastaavat luvut olivat 158 ja 388.
Marseille oli Saksan hugenotteja joista on sanottu, että he olivat ajassa kuin ajassa ja tilanteessa kuin tilanteessa kaikkein saksalaisimpia saksalaisia, siis nämä joskus Ransakasta pakolaisina tulleet kalvinistit. Marseillen persoona oli varsin ristiriitainen ja sotilasuransa alussa hän oli vallan kuriton mies. Häntä syytettiin niskuroinnista ja väitettiin että hän kuunteli sellaista epämusiikkia kuin amerikkalaista jazzia. Kaiken lisäksi tuo todella komea nuori mies oli aivan hirmuinen erotomaani jonka perässä kulki aina naisparvi. Päivisin mies olikin sitten niin väsynyt ettei lentämisestä tullut juuri mitään. Lopulta mies komennettiinn Afrikan joukkoihin.
Mutta Afrikassapa sitten alkoikin tapahtua kun Marseille sai valjastettua koko kapasiteettinsa yksinomaan lentämiseen. Hän ei käyttänyt aurinkolaseja lennoillaan ja kehitti näkö-, ja havainnoinitkykyjään. Alkoholijuomista, joita lentävät upseerit taisivat naukkailla aika tavalla, hän luopui kokonaan ryhtyen aivan maitolinjalle. Hän voimisteli ja kehitti vatsa- ja jalkalihaksiaan hallitakseen paremmin g-voimista johtuvia vääntöjä. Lisäksi hän, jalostaen kurittomuuttaan, kehitti aivan uudenlaisen taistelutaktiikan. Hän lensi käytännössä yksin jättäen siipimiehensä eräänlaiseksi ylätähystäjäksi. Marseille hyökkäsi vihollisen kimppuun sivusta. Ampumaetäisyys oli useasti vain noin 50 metriä ja hän luopui perinteisestä tähtäimestä ottaen aina pienen ennakon viholliskoneen eteen. Ja sitten vain raju käännös. Koneiden taistelunopeudet olivat samaa luokkaa kuin nykyisten formulaykkösten huippunopeudet, ehkä vähän alle. 50 metriä on siis häviävän vähän.
Ne olivat aikoja oli Lufwaffen nuorin kapteeni ja sai kutsuimanimen ”Afrikan tähti.” Sota ei yhtä miestä kaipaa mutta Marsellesista sanotaan että kun hän tipahti alas ja kuoli niin koko Saksan Afrikan-ryhmän taistelumieliala romahti siihen. Asiaa kuvataan sanoin ”Koko rintama romahti.” Marseille todellakin tipahti alas. Hänet pakotettiin lentämään uudemmalla F-mallilla joka oli epävakaa ja painavampi ja ilmeisesti vielä lastentauteja täynnä oleva malli. Moottorivika koitui Hans-Joachimin tuhoksi miehen olessa vain 23-vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti