Nenskukulttuurin korkea veisu

09.11.2023         80

Nenskukulttuurin korkea veisu

Joskus 2010-luvun alussa pohdin paljon neskuihin liittyviä asioita. Ehkä oivaltavin löytöni nenskujen suhteen on se, että heillä oli mitä ilmeisimmin hyvin kehittynyt mustan huumorin taju. Millään muulla muotoa ei voida selittää heidän suurta menestystarinaa joka kesti noin 500 000 vuotta. Tämä meidän edustamamme nykyihminen on selvinnyt ja menestynyt kiitos holoseenin eli jääkausien, menneen ja tulevan välisessä lämpökaudessa, tehden hirmuista tuhoa mihin vain koskikaan. Se on kehittänyt kulttuurin, tieteen ja taiteen ja tajuaa jopa olevansa post-modernissa.

Nenskujen elämä oli jokahetkistä selviämistaistelua ja jos ilta tuli niin se oli taatusti aamua viisaampi. Kylmä oli kauhea suurimman osan vuotta ja nälkä aina vieraana. Aikaa riitti silti nuotioiltoihinkin ja huomisen odotteluun. Pieneen osattiin olla tyytyväinen ja jos runsaammin tuli niin sitten elettiin säästellen ja kiitollisin mielin. Jälkeläisistä pidettiin suurta huolta sillä heitä syntyi erittäin harvoin, yhteen perheeseen käytännössä yksi viiden vuoden välein. Nenskumies oli hyvä perheenisä ja ymmärsi hyvin vaimonsa raskausmasennuksen jos sellaisesta voidaan nyt puhua, elämähän oli yhtä suurta masennusta ja pelkoa. Ehkäpä lapsen syntymä olikin sellainen "meta-tapahtuma", että se toi valtavasti elämänvoimaa koko yhteisölle.

Jatkuvuus ja pysyvyys olivat suurin innovaatio joka nenskuilla oli. Yhteiskunnalla ei ollut varaa elättää spesialisteja kuten poliitikkoja, poppamiehiä ja pappeja, maanmittausinsinöörejä ja vaikkapa kalatalousteknikoita. Jokainen joutui olemaan yleismies-nenskunen ja oman elämänsä seppä. Sonnanjauhantaan ei ollut varaa ja jos kaveri kysyi "kuinkas kulkoo" niin siihen annettiin patenttivastaus "pahemminkin vois olla." Ei ollut aikaa mökkeillä ja suunnitella ulkomaanmatkoja. Ulkomaanmatkaa oli kerrakseen uskaltautua luolan ulkopuolelle jossa vaanivat hirmuiset pedot ja tietenkin alituinen kylmyys. Ei ollut ongelmia siitä millaista aamukahvia särpisi ja mitähän maailmalla on taas tapahtunut. Näin jatkui elämä nensku-kultuurissa satojen tuhansien vuosien ajan.

Nenskuilla ei ollut ns. vapaa-ajan ongelmia. Toisaalta heillä ei ollut selkeää käsitystä ajasta joten kyseiselle ongelmalle ei ollut edes perusteita. Vaikka heitä tarkkailtaessa olisikin voinut havaita, että he kyyhöttelivät luolanuotiozn äärellä tunti-, ja iltatolkulla niin kyse oli totisesta työmoraalista. Oli kyse pelon,- kauhun,- ja masennuksenhallin-nasta, oli kyse totisesta työstä.

Mutta mitä niinkin mainiot ja joviaalit oliot sitten pelkäsivät? Pelko muuttuu jossain vaiheessa elämäntavaksi, tai sanotaanko paremminkin päinvastoin. Jos elämäntapa muuttuu peloksi niin ehkä ymmärrämme parhaiten mistä on kyse. Kun eletään selviytymisen rajoilla niin ei ole varaa muuhun kuin epävarmuuteen. Epävarmuus taas ruokkii pelkoa, ja pelko taas ahdistusta, ja ahdistus taas masennusta. Lopulta ollaan umpikujassa. Mutta jos noilla eväillä selvittiin puoli miljoonaa vuotta ja kahdesta jääkaudesta niin suoritus ei todellakaan ollut mitenkään huono.

Nensku-kulttuurilla oli kuitenkin muutama kulta-kautensa ja ne ajoittuvat jääkausien, varsinaisten jäätikön laajentumisvaiheiden välisiin kausiin. Jos nykyinen holoseeni on nyky-ihmisen kulta-aikaa niin noin keskimäärin 110 000 vuotta sitten sattunut ja noin 10 000 vuotta kestänyt Eem-kausi oli nenskujen kulta-aikaa. Tuleva nyky-ihminen eleli sukupuuton partailla Afrikassa ja sen ekspansio oli alkava vasta kymmeniä tuhansia vuosia myöhemmin.

Eem-kaudella nenskujen populaatio oli taajimmillaan vaikkakin syntyvyys ei ollut kuin keskimäärin 1,5 yksilöä naarasta kohden. Kulttuurin kehittämiseen heillä olisi ehkä ollut mahdollisuuksia, mutta populaa ei todellakaan ollut riittävästi suotuisista olosuhteista huolimatta. Todennäköisesti 100 henkilön väljä nensku-suurklaani olisi voinut pitää yllä 3-4 spesialistia, mutta ilmeisesti sitä ei nähty tarpeelliseksi tai sitten niin ei vain ollut tarkoitus. Kulttuurin syntyyn tarvitaan paljon ja tärkeintä on suotuisa paketti viljelykasveja ja helposti kesytettäviä hyötynisäkkäitä.

Mutta nenskut elelivät todellakin leppoisaa kautta historiassaan. Oli jopa kuumaa ja lämpimimpinä kesinä ei tarvinnut polttaa iltavalkeaa. Ruoho viheriöi ja voikukat kukkivat. Riistaa oli riittävästi ja nyky-ihminen kehitteli suorituskykyisempiä aivojaan siellä jossain kaukana Afrikassa. Nensku eli luontevana osan ekosysteemiä ja käytännössä se ei aiheuttanut minkään lajin sukupuuttoa. Eläimistä se ei välttämättä ollut menestyksekkäin ja tarkoituksenmukaisin, mutta kaikista olioista se oli vakain ja vailla vilppiä, vailla kaikenlaista vilppiä. Se ei syönyt enempää kuin tarvi, ei varastoinut huomisen varalle liiaksi. Nenskuilla ei ollut muotia ja voikukkaseppele oli heidän suurin kaunistus.