21.11.2023 92
Mitä Mauno Kovisto sanoi kansantisleestä
Näinä päivinä odotellaan marraskuun viisikolmatta päivää jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen yhdeksännen presidentin syntymästä. Koivisto fundeerasi paljon ja myös lausui paljon ja monesta asiasta. Yksi hänen lausunnoistaan on vertaansa vailla mitä tulee ytimekkyyteen ja niinpä se vaatii pitkän johdannon. Otetaan se tähän. Kyse on jo kovin vanhasta kirjoituksesta nimeltä "Kansantisle."
Kansantisle
Kansantisle
on yksinkertaisesti sanottuna Koskenkorvan viina tai siihen verrattava ylipäänsä mikä tahansa halvoista perusraaka-aineista valmistettu väkiviina, suomalaisten perusviinas. Kansantisle on siis perusväkiviinaa joka on valmistettu viljasta, perunasta tai selluloosasta. Kansainvälisesti ottaen ja enemmän slaavilaisella kuin ranskalaisella periaatteella se luokitellaan vodka-tyyppisiin väkiviinoihin. Maku on neutraali ja litraa kohden sitä on usein makeutettu vähintään kahdella grammalla sokeria. Se on halvimpaan hintaluokkaan kuuluva peruskäyttöön tarkoitettu tuote jonka alkoholipitoisuus on perinteisesti ollut noin 38%. Perinteisen kansantisleen merkki Suomessa on näihin päiviin asti ollut Koskenkorvan viina, joka edelleen on monelle se ainoa ja oikea kansantisle.
Kansantisleen vastakohtana on kalliimpi ulkomainen tuontiviina, pääasiassa kypsytetty väriviina. Kansantisleen pääasiallinen käyttö on humalahakuisessa juomisessa ja sitä onkin myyty eniten juhannuksen alla. Niissä maissa joissa alkoholinkäyttö sublimoituu viineihin ei varsinaista kansantislettä ole. Oma lukunsa on meksikolainen tequila, jonka käyttömuoto puolustaa sen nimittämistä meksikolaisten kansantisleeksi. Samoin ollee laita brasilialaisten carapinhan suhteen, ja tietyissä osissa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja bourbon-viski pitää ehdottomasti luokitella kansantisleen kategoriaan.
Sana kansantisle tulee paremmin ymmärretyksi kun tarkastellaan Alkon 1930-luvun tuotehistoriaa. Ensimmäinen kansantisle oli halpa Karhu-viina jonka tarkoitus oli pistää pirtu-trokarit kuriin. Isojen pomojen päästös oli: Kansa juo ja sille ei mitään voi. Veromarkat tulee kuitenkin saada valtion pussiin, siksi tarvitaan tälle juopolle kansalle kansantisle. Asia on todellakin noin ja sitä ei tarvitse kaunistella kenenkään moralistin pelossa! Sittemmin kansantisleen aseman sai Koskenkorvan viina, tuotenimi jota on hieman vierastettava, koka on olemassa Koskenkorva-nimisiä ihmisiäkin ja nimi viittaa liiaksi Pohjanmaalle.
Vaikka viinanjuonti on paha asia ainakin kohtuukäytön ylimenevässä osassa, se herättää jossain määrin positiivisen lateraalisia ajatuskulkuja. Kyllähän perusväkiviinaa eli kansantislettä tarvitaan. Eihän siitä mitään tulisi jos kaikki konjakkia ryhtyisivät kiilaamaan; loppuisihan se jo suomalaisten tarpeisiin...
Tavallaan ja tahtomattaan otti taannoin kantaa jos päkiääkin kansantisleen puolesta myös entinen Suomen tasavaltakunnan presidentti Mauno Koivisto. Hän kun sanoi, että kyllä humalan ottamiseen riittää halvempikin aine. Hän ilmeisesti nuukana miehenä kritisoi kalliiden ulkomaisten väriviinojen käyttöä. Parempi olisi kuitenkin ollut jos Koivisto olisi ollut lausunnossaan pidättyväisempi. Toisaalta voi ajatella tuon talousmiehen järjenjuoksun menneen seuraavaa rataa: "Jos on pakko ryypiskellä niin parempi tehdä se taloutta romahduttamatta!" Oli miten oli niin Koiviston lausuntoa on vaikea kääntää parhain päin teki mitä tahansa. Onhan se kuitenkin jonkin sortin kansanviisautta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti