Talviturstin arvoitus ratkeaa

27.11.2023        97 

Talviturstin arvoitus ratkeaa

Nopeasti kiristynyt pakkanen ja talven alku marraskuussa 2023 tuo mieleen taas yhden kirjan. Kysehän on Veikko Huovisen teoksesta Talvituristi. Teos sisältää kaksi novellia, siis novellia lähinnä siinä mittakaavassa jossa Mika Waltari sen määrittää. Valmismatka on noin reilut 120 sivua pitkä kertomus, hyvin erikoinen kertomus. 

Valoa teoksen sisältöön ei löydy juuri kirjailijan omista lausumista. Hän taitaa, Huovinen ite, vain tyytyä sanomaan että Talvituristi ei todellakaan ole mikään hauska kirja. Valmismatka-novelli on varsin karmea kuvaus. Joskus on tullut mieleen sellainenkin asia että piruileeko siinä kainuulaiskirjailija vain 1960-luvulla päätänsä nostavalle etelänmatkailulle vai mille? Ehkä vain löysän viitekehyksen verran. Kirja alkaa irrallisilla kuvauksilla muutamista henkilöistä ja heidän "matkavalmisteluistaan." Aika pian päästään liikkeelle... Porukka on matkalla hirvittävän pakkasen ilmanalassa jonnekin kauas pohjoiseen. Autoja on kolonnassa useita ja porukan vahvuus on noin kolmisenkymmentä. Pakkasta autojen sisällä on vain hieman vähemmän kuin ulkona. Matkalaiset ovat alistuneita ja matkanjohtaja Marin ei tunnu oikein itsekään tietävän mitä on tekeillä.  Kuvaus on mustaakin mustempaa eikä sitä voi oikein mitenkään luokitella. Tietysti tulee mieleen Franz Kafka, ja aivan oikeutetusti tuleekin. Väitteeni, yksi niistä, onkin se että kirjan ymmärtämiselle tekee hallaa se että se yhdistetään kirjailijaan joka mielletään humoristiksi. Nimittäin Talvituristilla olisi paljonkin sanottavaa...

Kirjoittajan elämäntilanne ja viitteet siihen kirjassa...

Niin… Millainen olikaan kirjailijan elämäntilanne 1960-luvulla ja Talvituristia edeltäneenä vuosina. Suoraan sanottuna Huovinen oli kotirouva, varsin harvi-naista miehelle tuon ajan yhteikunnassamme. Kun mestariteos Rauhanpiippu oli julkaistu vuonna 1956 jäihe mies virkavapaalle jolla olikin sitten eläke-ikään saakka. Vaimo teki niinä vuosina joina Talviruristi kypsyi miehen päässä pitkää päivää Sotkamon kunnanhammaslääkärinä. Tästä on Huovinen itsekin puhunut. Mies hoiti kotia ja pieniä lapsia ja sai siinä lomassa kirjoitettua paljonkin ja seurattua mailman menoa. 

Väittäisin Huovisen ollee noina vuosina naistenlehtien suurkuluttaja ja hänen lyhyiden kertomustensa piruilu-aspekti avautuukin varmasti pitkälti noiden lehtien maailmankuvan pohjalta. Talvituristissa on paljonkin viitteitä kotirouvan ahdistukseen ja masennukseen, tai puhutaan nyt vain raskaasta arjesta. Joka lukee kirjan, toivon kaikkien lukijoideni harkitsevan vakavasti asiaa, näkee Walleniuksen perheen aamutoimien läpi jotain myös kirjailijan kotiin. Samoin on laita kertomuksessa Pietarista ja Tarjasta. Kukapa ei uupuisi kotona puolison tehdessä tuplapäivää ja kaipiasi vain sitä että pääsisi nukkumaan.

Tutkielma kuolemasta

Talvituristi on monellalkin tapaa kirjoitettu erään kotirouvan itseterapiana. Mutta on siinä muitakin aspekteja. Koko tarinan aluksi järjettömältä tuntuva asetelma avatuu kuolema-näkökulmaan. Asia on nimittäin niin, että meissä on kaksi voimakasta viettiä. Toinen on elämänvietti ja toinen on kuolemanvietti. Jotkut alkavat mietiä kuolemaansa “elämäsä keskitiessä”, ja niin näyttää olevan Huovisenkin laita. Talvituristin synnystä on kulunut reilut neljäkymmentä vuotta ja kirjan ilmestymishetkellä Huovinen oli 38 vuotias. Kirja katsoo muutaman henkilön pään sisään vähän tarkemmin: Wallenius, metsässä kävelijä, mummo ja Tarja ja Pietari; masentuneita ja kuolemaa kohti katsovia ihmisiä kaikki. Walleniuksen päähän Huovinen laittanee paljon myös omia ajatuksiaan lyhyessä kuoleman-filosofiassaan. No mitä tällä porinalla sitten halutaan sanoa. Tietystikin niin, että hyvä kirja kestää montakin lukukertaa ja mestariteos vaatii ponnistelua auetakseen.