Suhteellisia ajatuksia äänioikeudesta. Vol. 1.

 

21.09.2023        31

Suhteellisia ajatuksia äänioikeudesta. Vol. 1.

Olen vaivannut paljon päätäni politiikkaan liittyvissä asioissa.  Nuorempana kannatin  suhteellista äänioikeutta joka on aivan eri asia kuin suhteellinen vaalitapa. Edelleen mieleen tulee se, onko nykyinen suhteellinen vaalitapa oikea ja myös sitä, pitäisikö yhtäläiseen äänioikeuteen jollain tapaa esittää muutosta.

Onhan se tavattoman oikeudenmukainen tämä suhteellinen vaalitapa, mutta
ongelmansa on siinäkin. Vaaliliitot ovat yksi kummajainen meidän oloissamme. Nehän mahdollistavat tosi epäpyhät allianssit. Toisaalta saman vaaliliitonkin sisällä voivat varsinaiset vihamiehet kamppailla samoista paikoista. Millaisiahan vaalinäytelmiä Suomessa saataisiin aikaan, vaaleissa kuin vaaleissa, jos meilläkin olisi käytössä irlantilainen vaalitapa josta käytetään hienoa nimeä ”proportional representation.” Lyhyesti se tarkoittaa sitä että äänestäjä laittaa haluamansa määrän nimettyjä ehdokkaita järjestykseen äänestyspaperille. Hän voi laittaa siihen vain yhden nimen tai kaikkien ehdokkaiden nimet. 

Ääntenlasku on sitten hidas ja monimutkainen. Yleensä käy niin, että suosituin ehdokas, joka meikäläisissä henkilövaaleissa aina voittaisi jää yleensä häntäpäähän koska suosituin on yleensä myös vastustetuin. Eräs irkku sanoi minulle kibbutsireissuni aikana vuosina 1984-1985, että systeemin on englantilaisten kehittämä 1800-luvulla jotta irlantilaisten vaaleissa suosituin henkilö ei voittaisi. Että todellakin siis varsinai-nen hajota ja hallitse-ajattelun mestarinnäyte. Vaalitavalla on myös varmasti hyvät puolensa, ja se voi aidosti johtaa siihen että paras poliitikko, mies tai nainen menestyy. Meidän oloissamme tämä vaalitapa edellyttäisi paljon pienempiä vaalipiirejä eduskun-tavaaleissa (Käytännössä noin sataa vaalipiiriä) ja yhtä ehdokasta per puolue per vaalipiiri. Toisaalta voisi ehdokkaiden laatu parata kummasti. Ja vaalityötä pitäisi tehdä koko ajan ja vielä enemmän. Ja loppuisipa julkkis-ehdokas-pelleilyt kertaheitolla. Toisaalta tällainen vaalipiiri-uudistus johtaisi meilläkin kaksipuoluejärjestelmään. Mutta toisipa se meillekin kunnon oppositiopolitiikan ja varjohallitukset.

Ja sitten siihen arkaan asiaan eli yhtäläiseen äänioikeuteen. Olisivatko lisä-äänet kannustin korkeampaan äänestysprosenttiin? Kriteerejä voisi olla vaikkapa:

Ammatti- ja korkeakoulututkinnot: 1-3 lisä-ääntä.
Lapsiluku: 1-2 lisä-ääntä.
Huomattavat saavutukset tieteen, taiteen ja kulttuurin alalla. 1-2 lisä-ääntä.
Huomattava varallisuus ja sen eettinen hoitaminen: 1-2 lisä-ääntä.
Maksimissaan kullakin kansalaisella voisi olla enintään kymmenen lisä-ääntä ja ne olisivat yhtä suuri harvinaisuus kuin sotakouluja, pl. Reserviupseerikoulu, käymätön reservin majuri.

Kirkollisissa vaaleissa olisi sitten vielä muutamia kriteerejä lisä-äänille. Vaikkapa näin:

Ansiokas maallikko-toiminta: 1-2 lisä - ääntä
Erilaiset maallikkotutkinnot jumaluusopin alalla, vaikkapa
raamatuntuntemuksessa: kustakin tutkinnosta yksi lisä-ääni.
Ja tietenkin ahkera kirkossakäynti. Keskimäärin 30
kirkossakäyntiä neljän vuoden jaksossa voi tuoda kirkollisissa
vaaleissa yhden lisä-äänen.

Olisihan se mielenkiintoista kun aina itsenäisyyspäivänä julkaistaisiin lehdissä myös lista ”ääni-ylennyksistä.” Tietysti ikä olisi yksi kriteeri. Olisiko viisasta kasvattaa äänimäärää iän myötä, toisaalta se voisi johtaa vanhojen ikäluokkien valtaan. Asianhan voisi tietysti porrastaa siten, että eläkkeelle siirtyessään menettäisi osan lisä-äänistä... Olisihan se hienoa laittaa ansioluetteloonkin omat lisä-äänet... Turha on kenenkään myös natista yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta näitä lukiessa; sehän on vakio. Näin meneteltäessä sanottaisiin vain ääneen jotain mikä jo vallitsee. Järjestelmä pakottaisi myös varmasti parempaan järjestäytymiseen ja yleensä kiinnostumaan yhteisistä asioista. Voisipa se todella nostaa edustuslaitoksien tasoa ja työskentelyä.

Toisaalta kokeiluhan voisi piristää, ja demokratiahan on vain hyvin näennäistä. Valtaa pitävät yhteiskunnassa ne joilla on ansioita ja taloudellista määräysvaltaa, aitoa asiantuntijaakin arvostetaan.