Disputaatio

 20.09.2023         30

Disputaatio

Vuonna 2008 kirjoitin ETSIJÄ-lehteen pitkän jutun nimeltä Suuri homojuttu Suomen kirkon suuren homokirjan tiimoilta - HETEROOSIN lyhyt oppimäärä. Se käsitti 43610 merkkiä välilyönteineen. Olen viitannut siihen useasti mutta vielä useammin olen viitannut erääseen toiseen dokumenttiin josta olen sanonut että se voisi olla väkipyörä jonka avulla monta asiaa voitaisiin ratkaista kirkkomme elämässä. Tämä dokumentti on nimeltään ”12 teesiä Raamatusta” vuodelta 1972 ja sen allekirjottivat silloiset Suomen kirkon piispat Simojoki, Lehtinen, Kares, Leinonen, Alaja, Lauha, Kansanaho ja Vikström.

Mielestäni dokumentti ei saa sille kuuluvaa arvoa kirkossamme. Tänään käsiteltävään kysymykseen, kysymykseen josta voimme lausua mielipiteitä vain varsin rajallisen mielemme ja käsityskykymme pohjalta, edellä mainittu dokumentti toisi valoa sen viidennen kohdan, viidennen teesin pohjalta, joka kuuluu seuraavasti:

V Raamatun keskeisestä sisällyksestä

Luterilaisina teemme eron Raamatun keskuksen ja sen kehällisen aineksen välillä ja tunnustamme, että ilmoituksen historiassa on eroa Vanhan ja Uuden testamentin sisällyksen välillä. Raamatun keskus on Uuden testamentin mukaan evankeliumi, ilosanoma Jumalan pelastavasta teosta Jeesuksessa Kristuksessa.

Dokumenttia 12 teesiä raamatusta ei ole juuri käytetty raamattuteologisena työväli-neenä. Käytännössä kaikki teesit ovat umpeenkirjoitettuja ihannepykäliä mutta juuri viides teesi antaisi mahdollisuuden olla enemmän. Sen tiimoilta voisimme kysyä jopa sitä miten käsiteltävämme kysymys ajaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta. 

Mitä lopulta ovat keskus ja kehällinen aines? Toisaalta dokumentissa puhutaan siitä että Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa ja kokonaan ihmisen kirjoittamaa näillä sanoilla:

"Raamattu on kokonaan Jumalan pyhää sanaa eli ilmoitus, mutta kokonaan myös ihmisen kirjoittama. Raamatun jumalallista alkuperää ja inhimillistä muotoa ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan."

Luterilaisina voimme kysyä ”Mitä se tarkoittaa?”

”Kristityt tuntevat Jumalan Kristuksen välityksellä, ja siksi heille Kristus on myös kaanonin keskus ja Herra. Niin kuin Jeesus esitti kritiikkiä eräitä Vanhan testamentin ongelmallisia käskyjä kohtaan (Matt. 5), samalla tavalla kristityt ovat oikeutettuja ja velvoitettuja harjoittamaan moraalista kritiikkiä sellaisia kaanonin kohtia vastaan (esim. Joosuan kirjassa), jotka eivät vastaa Kristuksen opetusta ja henkeä. ”Mikä ei opeta Kristusta, se ei ole apostolista, vaikka sitä opettaisi Pietari tai Paavali, ja mikä saarnaa Kristusta, on apostolista, vaikka sitä saarnaisi Juudas, Hannas, Pilatus tai Herodes” (Luther)

Edellä mainittu lainaus on Timo Veijolan kirjasta "Teksti, tiede ja usko." Kysymykset herättävät aina lisää kysymyksiä ja teesit nostattavat esiin aina lisää teesejä. En epäile kysyä seuraavaa teesien muodossa:

I Onko kysymys tasa-arvoisesta avioliitosta juuri se kysymys jonka suhteen kirjon arvovalta lopulta kaatuu tai pysyy pystyssä?

II Onko asia ihmisten ratkaistavissa.?

III Jos tämä asia on keskeinen niin miksi se on keskeisempi kuin monet muut asiat?

IV Kysymys tasa-arvoisesta avioliitosta merkitsee suurimmalle osalle kirkon jäseniä samaa kuin Neuvostoliiton luhistuminen merkitsi keskiverto-neuvostokansalaiselle vuoden 1991 lopulla. Loppujen lopuksi ei mitää erikoista.

V Keskiverto Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen ei ole kiinnostunut asiasta eikä hän myöskään ajattele asiaa kirkon näkökulmasta. 

VI Aina on ollut muodikasta ajatella ”mitä Jeesus asiasta sanoisi ja miten hän toimisi?” Mitä oppineet teologit sanoisivat jos Jeesus tulisi keskuuteemme ja väittäisi että kirkko on pyramidihuijaus jota johtaa eliittiasemastaan kiinni pitävä virkapapisto joiden oppina on salaliittoteoria.

VII Asiaa ei ehkä pystytä ratkaisemaan järkevällä tavalla mutta voi olla mahdollista löytää riittävän kestävä polku läpi upottavan suon jonka avulla voidaan kulkea eteenpäin, ja elää maailmassa jossa kunnioitamme toisiamme. Aurinko ei kiertänyt maata ja nykyään ei ole kiellettyä opettaa että luomiskertomus ja evoluutioteoria eivät lopulta ole ristiriidassa keskenään. Molemmat ovat tarpeen jotta ymmärämme elämän mysteerin tavalla joka voi pitää meidät terveen ihmisen kirjoissa. Kaiken mahdollisen pitää tapahtua ja kaikki mahdollinen pitää tulla esiin jotta totuus valkenee. Ja viime kädessä pitää muistaa että ihminen ei ole tuomari kun puhutaan  ikuisuusasioista.