24.09.2023 34
II Roomalaiskirje ja Jeesuksen äiti
Koska olen luonteeltani melkoinen hamsteri, joka on kerännyt paljon kirjoja ja myös joidenkin henkilöiden kirjallisia jäämistöjä niin on eteeni tullut myös eräs mielenkiintoinen dokumentti jonka otsikkosivulla lukee mahtipontisen tuntuisesti "II roomalaiskirje." Kyseessä on noin 80 a-nelosta tekstiä. Sen "sisällysluettelo" muistuttaa paljon Uuden testamentin roomalaiskirjeen vastaavaa.
Teksti on tosi protestantin tekele. Olen tuon tekstin lukenut useita kertoja (Ehkä noin 100 kertaa) lävitse viimeisen viidentoista vuoden aikana ja muistan sen käytännössä ulkoa. Eli jos tiukka paikka tulee niin voin hävittää alkuperäisen tekstin, ja pitää salaisuuden mielessäni lopun ikääni. Tekstin kirjoittajaa minun ei luonnollisestikaan tarvitse paljastaa. Sen sanon, että kyseessä on ihan oikea ihminen, kerran elänyt ja vieläpä suomalainen mies. Uskon, että hänen henkilöllisyytensä ei koskaan paljastu. Olin nimittäin ainoa henkilö joka koskaan tiesi hänen salaisesta projektistaan. Ja sain häneltä luvan julkaista tekstin sitten joskus kun aika on siihen kypsä. Sain myös evästyksen ajanmukaistaa tekstiä ja kirjoittaa lisääkin siihen jos se vain on tarpeellista. Niin, hän on poistunut keskuudestamme.
Tämä ns. II roomalaiskirje ottaa kantaa moniin asioihin. Siellä puhutaan mm. homoista ja homoseksuaalisuudesta, juutalaisista ja Israelista, muita uskonnoista ja kristinuskon eri suuntauksista ja monesta muusta eri asiasta. Varsin suuren huomion saa osakseen Katolinen kirkko ja sen toiminta. Yhden luvun verran puhutaan ns. pyhimyksistä ja huomionsa myös Jeesuksen äiti, Maria. Kuten sanoin niin teksti on tosi protestantin tekele:
Mitä II roomalaiskirje puhuu Jeesuksen äidistä.
Mitä meidän on sitten sanottava Jeesuksen äidistä eli Mariasta. Tietystikin kaikilla ihmiseksi syntyvillä on äiti ja niin oli Vapahtajallammekin. Mutta tarvitseeko meidän todellakaan tietää enempää, yhtään enempää? Luukas todistaa aivan kertomuksensa aluksi Marian laulaneen kiitosvirttä. Kun tarkastelemme sen sisältöä ja sitä ylipäänsä pitäisi meidän muistaa millainen kirja Raamattu oikein on. Kaikessa näkemässämme, kaikessa mitä näemme, havaitsemme kahtalaisen jäljen. Luomakunta on Jumalan tarkoituksen näyttämö, mutta ihmisellä on siinä tehtävänsä ja totisesti hänen työnsä näkyy siinä. Jopa siinä määrin se näkyy siinä, että Jumalan tarkoitusperä on joskus vaikea enää havaita siinä. Monessa muussakin asiassa näemme Jumalan tarkoitusperät ja ihmislähtöisen toiminnan vaikka emme enää voikaan pitää Raamattua aivan kirjaimellisesti totena niin se ei suinkaan estä meitä löytämästä kestävää tulkintaa monille asioille. Myös Raamatussa on Jumalallinen ja inhimillinen puolensa. Tästä vain on yleensä seurauksena se, että ihminen niin helposti korostaa kaiken inhimillistä, ihmislähtöistä puolta. Kummasta siis on helpompi puhua; Jumalallisesta ihmisestä Jeesus Nasaretilaisesta vai Mariasta, hänen äidistään ja täydestä ihmisestä.
1900-luvun toisella puoliskolla syntyi aivan uusi tapa kirjoittaa. Syntyi kirjoitustyyli jossa sekoitetaan totta ja hyvin pitkälle kuviteltua. Kaiken lisäksi tuohon sekoitelmaan liitettiin vielä hyvin omahohtaista pohdintaa kirjoittajan näkökulmasta. Käytetty kielikin saattoi olla melkein täydestä rekisteristä ilmiasunsa saavaa. Luukas kylläkin oli ottanut selvää asioista jotka olivat tapahtuneet. Silminnäkijöitäkin saattoi olla hengissä kun Luukas aloitti työnsä Paavalin kanssa kolmisenkymmentä vuotta ennen varsinaisen evankeliumin kirjoittamista. Monesta muustakin asiasta hän varmasti otti selvää, mutta hän oli aikansa ja antiikin lapsi. Oli aivan tavallista kirjoittaa sanoja jopa 150 vuotta sitten eläneen ihmisen suuhun. Ja kaiken lisäksi tällaisten sepitelmien laatijaa pidettiin aivan hyvänä ja luotettavana historian kirjoittajana ja jopa luotettavana opettajana. Mitä tästä opimme: “Ei ole mitään uutta auringon alla.”
Mitä meidän on nyt sanottava Mariasta jos hän ei enää ylistäkään Jumalaa hänen suurista teoistaan. Kun kysymme näin olemme jälleen vaarassa sortua ihmisperäiseen tarkasteluun. Oli Luukas sitten millainen gonzo-journalisti tahansa niin tottahan Jumalaa on ylistettävä hänen suurista teoistaan. Marian kiitosvirren kohdalla aktiivinen toimija on Jumala ja ihminen on vain välikappale kaikessa siinä. Loppujen lopuksi Maria on aivan tavallinen ihminen ja sellaiseksi hän jääkin. Mutta jälleen kerran tavallisessa ihmisessä nähdään Jumalan tekojen voima ja tarkoitus.
Mutta miksi Mariaa sitten palvotaan? Kansojen apostoli Paavali, kuten olemme huomanneet, ei ollut kiinnostunut Kristuksesta hänen maallisen elämänsä suhteen. Hän ei myöskään sanallakaan puhu Jeesuksen äidistä. Hän tyytyy vain lyhyehkösti viittaamaan hänen inhimilliseen alkuperäänsä: “Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen.” Ei siis sanaakaan Mariasta. Maria tulee mukaan kuvioihin vasta kun kristinuskosta tulee vakiintunut uskonto. Tähän tilanteeseen tultaessa uusi oli sekoittunut vanhaan ja Marian palvonnalla oli esikuvansa vanhan antiikin maailman uskonnoissa ja tarustoissa.
Että Maria olisi suuri esirukoilija? Miten sitten suhtaudumme tähän väiteeseen? Kristuksessa olemisessa on kyse Kristuksen parantavasta vaikutuksesta ja osallisuudesta siihen. Herran rukouksessa Jeesus ei myöskään puhu mitään äidistään. Mutta edelleen suuri uoma kristikuntaa kantaa mukanaan vanhaa kuormaa. Asiassahan ei välttämättä ole mitään pahaa ellei se vieroita meitä muista ihmisistä. Marian palvonnan pohjana ja sitä ylläpitävänä liikuttajana voi myös olla puhdas äidinpalvonnan tarve. Mariasta laativat oppeja edelleenkin vanhat ja naimatomat miehet.
Mutta mitä meidän tulee sitten ajatella niistä jotka ovat kehitelleet hyödyttömiä oppeja ainaisesta neitsyestä, hänen synnittömästä sikiämisestään ja taivaaseen ottamisestaan? Ensinnäkin nämä henkilöt ovat, se täytyy meidän kaikkien tunnustaa, tehneet uutteraa ajatustyötä. Jälleen kerran ja tuskin viimeistä kertaa on kysyttävä “mikä on tarpeellista.” Eivätkö näiden oppien kehittelijät ja varjelijat tuhlaa kallista elämäänsä ja eivätkö he näin kulje ohi kaiken kauniin ja muistamisen arvoisen. Eikä siinä suinkaan kaikki; he laittavat saman kuorman lukemattomille muillekin. Tämän enempää miedän ei tarvitse tietää Jeesus Nasaretilaisen äidistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti