13.09.2023 23
Lähetysmatkalla viime vuosituhannella
En voi kehua tehneeni paljon lähetystyötä, jotain pientä kuitenkin. Nimittäin vuonna 1999 kun papin töitä nälkämaan pääkaupungissa Kajaanissa aloittelin jouduin, tai paremminkin pääsin, julistus- ja diakonia-matkalle Vienan-Karjalaan. Jokainen pappi pääsi sinne näet vuorollaan. Tietysti mukana oli muutama työtoveri. Neljän päivän reissu sisälsi paljon auton kyydissä istumista mutkaisilla ja kuoppaisilla sorateillä. Neljässä paikassa tuli yövyttyä ja julistustyötä tehtyä yhdeksään eri otteeseen: ihmisten kodeissa, torinkulmalla, vanhassa puoluesalissa, peruskoulussa ja tietenkin vaatimattomassa kirkkorakennuksessa.
Kaikki oli aloitettava hyvin vaatimattomasti. Hyvä oli lähteä liikkeelle vaikkapa Isä Meidän-rukouksen selityksestä. Pieni annoksin edettiin ja usein tulkin avulla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kodeissa olikin suorastaan juhla-aterioiden sarja. En ole ikä kuuna päivänä syönyt niin hyvää paistetua muikkua kuin siellä.
Matkan kohokohta oli pyhän jumalanpalvelus Tiiksan ”kirkossa.” Seurakunta koostui vanhoista suomalaissukuisista naisista. Keski-ikä taisi olla noin 75 vuotta. Seurakuntaa oli koolla noin 30. Joukossa oli mukana yksi alle 20-vuotias ummikko-venäläinen nuori mies. Mutta voi sitä riemua yksinkertaisista asioista. Työtoverini, lastenohjaajana Kajaanissa työskennellyt nainen, loihti vaatimat-tomista sähköuruista aivan ihanat soundit.
Kuvitellaanpas tuota tilaisuutta. Minulle jäi mieleen kun nuo iäkkäät ja paljon kokeneet naiset virittivät virren 501 venäläisesti murtaen, mutta ah niin soinnikkaasti: ”Kjule Isä taivaan, pjyyyntö tää, auta ettei kukaan jyksjin jää, Kjatso Isä ljasta kä’ärsivää...” Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli pilkata venäläisiä ja heidän ällänlausuntakyvyttömyyttään!
Varsinaista sanankylvöä tuon sunnuntain jumalanpalvelus ei minulle ollut. Nöyränä sain ottaa vastaan kokemuksia joita nuo vanhukset välittivät olemuksestaan. He kaikki olivat kokeneet Stalinin ajan ja suuren sodan. Puolisot olivat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Kohtasin voittajia ja kärsineitä ihmisiä, tuossa salissa oli tuulahdus taivaallista jumalanpalvelusta. He olivat paljon kärsineitä, mutta kiitollisia kuitenkin. Myöhemmin monesti tällä puolen rajaa näin niin usein vain kärsimättömiä ja kiittämättömiä ihmisiä.
Tämä oli tilapäiskirjoitus ja jo kauan sitten ensi kerran julkimoitu. Ei ehkä niin keskeneräisiä ajatuksia, mutta hieman. Tämän pikku stoorin jälkeen olisi kornia soittaa mitään musiikkia.
Otsikkokuvassa Novinkajärveä Rukajärven Tiiksan kylässä. Kuvaaja Pauli Jänis vuonna 1942
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti