16.01.2024 148
Vanha viinakauppias muistelee. Vol 1
Voi olla että ALKO ehtii 100n vuoden ikään ja jopa sellaisessa kunnossa että viinejä ei ole vähittäiskaupassa. Itselläni on hyvin jaettua yhteistä historiaa tuon lafkan kanssa kymmenen vuotta, ja tarkemmin sanottuna 2002 työpäivää. Ei se ole tavatonta, voisiin luetella pitkän listan kirkkoherroja ja pappeja jotka ovat olleet opiskeluaikoinaan töissä ko. firmassa. Itse jatkoin siellä neljä ja puoli vuotta valmistumiseni jälkeenkin, ja vielä papiksi vihkimisenkin jälkeen 8 päivää piispan luvalla kun halusin maksimoida tulojani ennen ensimmäisen virkamääräykseni alkamista. Teologian maisteri Alkossa ei nyt niin kummoinen juttu ole; eräs hyvä työtoverini oli filosofian lisensiaatti. Tapasimmekin sanoa aina silloin tällöin: ”Viina on viisasten juoma ja sitä myyvät nerot.”
Legenda hyväpalkkaisista Alkon myyjistä piti todellakin paikkansa. Kun lähdin talosta kesäkuulla 1999 oli tuntipalkkani tuommoiset 68 markkaa kaikkine ikälisineen. Kun jaksoi tehdä överiä niin pääsi siinä sellaisille palkoille että vasta kolmantena pappeusvuotena pääsiin samoille palkoille. Että kyllä se on aika hyvin myyjältä jos saa 2050 euroa kuussa bruttona, ja ottakaamme huomioon rahanarvon muutos! Vuoden 1999 keskikuukausiansio olisi nyt nykyrahassa varmaan tuollaiset 2300 euroa. Jos olisin vielä töissä ko. firmassa tavallisena myyjänä olisi kuukausi-palkka tuollaiset 2600 euroa. Se vaan on surkeaa, että vuoden 1995 jälkeen taloon tulleilla ei ole enää samoja etuja kuin sillä porukalla johon itse kuuluin. Mutta olihan se hurjaa kun samaa työtä tekevillä saattoi palkkahaitari liikkua rajoissa 43-80 markkaa tunnilta. Kauhiata!
Muistan kun ALKO vietti kolmen vartin synttäreitään vuonna 2007. Vaan mikäpä oli lahja uskollisille asiakkaille? Jokin typerä kysely johon en vaivautunut vastaa-maan... Joka asteli putiikkiin mielessään vaikkapa kahden sentin kansantisle-ylläriryyppy erehtyi pahasti. Mutta jos vanhat merkit pitivät paikkansa saivat myyjät muutakin kuin uudet vaatteet... Alkon synttärit noteerattiin kyllä monella taholla ja onpa ilmestynyt jokin kirjakin. Alko meni toiminnassaan todella pahasti hakoteille tultaessa 1990-luvun puoliväliin. Laman aikana firma tahkosi joka vuosi unelmatulosta ja unohti sille kuuluvan tehtävän myös valistaa alkoholikäytön haittavaikutuksista. Elettiin Ilkka Suomisen pääjohtaja-aikaa. Brändi oli silloin kova sana ja firman alempi johtajisto pääsi soveltamaan oppejaan käytännössä. Se oli todella surullista aikaa... Tuuliajo on lievä sana firman missiosta kun puolisen tusinaa kiipistelevää nilkkipomoa pääsi laatimaan suunnitelmia.
Noihin aikoihin ajoittuu työehtosopimuksen huonontaminenkin. Tärkeintä oli myydä, hyllyt piti virittää myyviksi, eurooppalaisia juomatapoja lanseerattiin ja työt piti myymälöissä tehdä puolella henkilöstöllä siitä mitä vielä vuonna 1989. Ja tuloshan oli se että myynti kasvoi lamasta toipuvassa Suomessa vuosi vuodelta. Eurooppalaiset juomatavat omaksuttiin mutta samalla pidettiin kiinni kansantisle-pullosta ja sikspäkistä kaljaa ts. kansantisleen ja oluen kyytipojaksi tuli pullo pari vinkkua. HYVÄ SUOMI! Ja kaiken kukkuraksi moni urhea myyjä sortui työuupumukseen ja perinteisiin kotiläksyihin. Tätä ikävää episodia firman ja terveysministeriön historiassa ei ole koskaan puitu asiapohjalta ja tuskin koskaan puidaankaan. Noista paljon puhutuista eurooppalaisita juomatavoista maksetaan vielä kovaa hintanyt vuonna 2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti