146
14.01.2024
Alkoholipolitiikkaa Joh 2:1-11 äärellä.
Kirkollisessa elämässä viettetään toista sunnuntaita loppiaisen jälkeen. Saarnoissa pitäisi puhua siitä kuinka Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Vuonna 2024 eletään tekstien suhteen kolmatta vuosikertaa. Jos elettäisiin ensimmäistä vuosi-kertaa niin evankeliumitekstinä olisi otsikon mukainen Johannes 2.2-11.
Siinä on kertomus Kaanaan häistä. Ja sehän se vasta melkoinen stoori onkin. Mitä tapahtuikaan on käsityskykymme ulottumattomissa. Ongelmaa ei siis voi tehdä tekstin uskottavuudesta, sillä on tosiasia että Jeesus, jos nyt ei aivan lätrännyt, niin Uuden testamentin kuvausten mukaan nautti viiniä kuten aikalaisillaan oli tapana. Morkataanpa häntä jopa juomariksikin. Eikä Kaanaan häissäkään Jeesus tahtonut pilata juhlia vaan järjesti oman aikansa Chateau Latouria.
Ja jos ajatellaan koko Raamattua, niin ei siellä viininjuontia, eikä kaiketi oluenjuon-tiakaan kielletä. Juopuminen ja remuaminen kielletään kyllä kautta linja veteestä uuteehen. Kirkasviinoja ja väriviinoja ei tuohon aikaan vielä tunnettu; tislaustaito kehitettiin vasta paljon, paljon myöhemmin. Toisaalta on ihmeteltävää jos kukaan ei olisi keksinyt aivan sattumalta sitä kuinka viiniä, ja oluttakin, voidaan konsen-troida hileyttämällä se pakkasessa. Jos litrasta viiniä poistetaan hileyttämällä puoli litraa vettä nousee konsentraatin alkoholiväkevyys yli puolella. Tiedä häntä. Ei ole tiedossani että antiikin ja vahan ajan kirjallisuudessa olisi kuvausta moisesta menetelmästä.
Raittius aatteena on tietysti hyvä ja kunnioitettava pyrkimys, mutta se on kristillisessä maailmassa pitkälti protestanttisten maiden aate. Siitäkin huolimatta, että Martti Lutherista ei saisi raittiusmiestä millään konstilla. Lutheriin vedotaan ties mistä syistä, mutta tosiasia on että jos Martti tulisi käymään jouduttaisiin monessa talossa lähtemään aivan ensi töikseen hyvinkin kiusalliselle ostosreissulle. Teologiasta Martti puhuisi hyvin mielellään mutta kahvi ja tee ei kyllä kelpaisi Wittenbergin tohtorille. ”Saattaisipa Martti-tohtori nimittää kahvia vaikkapa nimellä ”turkkilaisten tökötti.”
Alkoi tuo perikooppi eli raamatunkappale sen verran mietityttämään notta päätin lukea muutaman saarnan asian tiimoilta. Aivan Martista alkaen... Luin ns. ”Suuresta suomalaisesta saarnakirjasta (Ensimmäisen vuosikerran saarnat vuodelta 2004)” Oulun piispa Samuel Salmen saarnan liittyen Kanaan häät-tekstiin. Verrokkina oli Suomalaisen saarnakirjan vastaava saarna vuodelta 1960. Sen oli kirjoittanut Valkeakosken kirkkoherra tuolloin eli rovasti Tauno V.J. Sutinen. Sitten tungin ompun sisuksiin Martti Luther cd-rompun. Martin saarna oli kohtuullisen lyhyt ja todella kiinnostava. Ensimmäinen huomioni oli että Sutinen oli Marttinsa lukenut ja varsin hyvin sulattanut. Salmen saarna oli kaukana kuin itä lännestä Martin saarnasta. Kauan ei tarvinnut Marttia lukea kun sain kokea hänen suuren oivaluksensa: Jeesus oli saapunut vaatimattomien, normaalien kansanihmisten häihin. Muuten ei olisi viini loppunut! Ja saarnan alun kantava teema oli avioliitto. Saarna oli kohtuullisen pitkä Martin tekeleeksi, vaikka tuskin sitä koskaan semmoisenaan on pidetty. Kyse on varmastikin useamman saarnan koosteesta. Jos lukisin saarnan kirkossa normaalilla vaudilla olisi sen kesto vaatimattomat noin tunti ja kolme varttia!
Mutta löytyikö saarnasta mitään alkoholipoliittista linjausta, tai edes kristillis-siveellistä kannanottoa. Noh! Ehkä jälkimmäinen joka seuraavassa: ”Jumala ei lainkaan kiinnitä huomiota ulkonaiseen menoon, mikäli vain jatkuvasti pysytään uskossa ja rakkaudessa ja mikäli, kuten sanoimme, pysytään kohtuudessa, kunkin omien olojen mukaisesti. Olihan näissäkin häissä, niin köyhät ja vähäiset kuin ne olivatkin, kuitenkin kolme pöytää; siihen viittaa architriclinus-sana: edeskäyvän oli huolehdittava kolmesta pöydästä. Ylkä sitä paitsi ei itse ole ollut edeskäyvän tehtävissä, vaan on hänellä ollut palvelijoita. Lisäksi on siellä juotu viiniäkin. Kaikki tämä olisi saattanut puuttua, jos olisi arvosteltu vain köyhyyden mukaan, ja niinhän meillä varmaan usein käykin. Vieraatkaan eivät liene ainoastaan sammuttaneet janoansa viinillä, koskapa edeskäypä sanoo, että hyvä viini olisi annettava ensin, ja jäljestäpäin, kun juopuvat, huonompi. Kaiken tämän Kristus sallii tapahtua, ja niin on sallittavakin tapahtua, ettei sellaisesta tehtäisi omantunnon asiaa. Eivät suinkaan nuo silti olleet perkeleen omia, vaikka eräät nauttivatkin viiniä yli janonsa tarpeen ja tulivat iloisiksi; muussa tapauksessahan sinun täytyisi syyttää Kristusta siitä, että hän lahjallansa antoi aiheen semmoiseen, ja hänen äitiänsä, joka sitä anoi. Sekä Kristus että hänen äitinsä ovat siis tässä tapauksessa syntisiä, mikäli happamat pyhät saavat arvostella.”
Hyvä Martti! Tässähän tekisi mieli ihan sanoittaa Joh. 2.1-11 rapiksi... Noh! Katsotaan kolmen vuoden päästä! Ja koska toinen ylen viisas mies Martin lisäksi eli ennen häntä niin sanotaan sitten, että Martti oli samoilla linjoilla kuin kirjanoppinut Jeesus Siirak:
"Tärkeimmät,
mitä ihminen elääkseen tarvitsee, ovat:
vesi, tuli, rauta ja suola,
nisu-jauhot, hunaja ja maito,
rypäleen veri ja öljy ja vaatetus. Nämä kaikki koituvat
hurskaille hyväksi,
mutta syntisille ne kääntyvät pahaksi (Jeesus Siirakin kirja 39:26)."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti