20.01.2024 152
Tammikuun kolmas lauantai MMXXIV.
Niin on. Päivä on pakkahainen joten saunaa ei voi lämmittää kun puuta menisi aivan liiaksi pienessä ulkosaunassa. Mutta onhan lauantaina muutakin ja yksi sellainen asia on tietenkin Lauantain toivotut levyt. Lauantain toivottujen edellä on perinteisesti ollut iltahartaus, ja on vielä edelleenkin. Vai voiko sitä iltahartaudeksi aina kutsua? Ennen kun lauantai koitti soivat ehtookellot ja päälle kuultiin jokin virsi. Nykyään soivat kuin soivatkin ehtookellot mutta virrestä ei voi aina olla niin varma. Ehtookellojen päälle joku kailottaa ”Herra, avaa minun huuleni...”
Jos jotain on jäänyt kaipaamaan niin sitä hetkeä kun ehtookellot kajahtivat ja virren ensi nuotit soinnahtivat. Yksi noista rakkaimmista, ja myös eniten soitetuimmista lauantain klo 18 virsistä oli ”Jeesus parhain ystäväni.” Vaan eipäs ole enää... Käytännöllisesti katsoen ilman syytä... Ei oikein jaksa innostua nykyajan iltahartauksista, vaikka niiden pitäjinä on yhä paremmin koulutettuja henkilöitä. Ja jos ollaan rehellisiä niin parhaat hartaukset ovat melkein poikkeuksetta kanttorien pitämiä. Tuleekin mieleen ne muistelukset jotka kuulin entisessä seurakunnassani Kymissä. Siellä kun oli pitkään kirkkoherruutena Rurik Tammekas- niminen pappi. Seurakunnan kanttorina oli musiikkineuvos Jalmari Aalto josta sanottiin että hän oli Kymenlaakson paras puhuja. Asia joka oli kovin ottanut Tammekkaan luonnolle. Ja kun Aalto vielä valittiin moneen otteeseen suositummaksi karhulalaiseksi niin jopas jurppi kirkkoruhtinasta niin vietävästi. Kymin papeista olisi paljon kerrottavaa.
Lohkaistaanpas juttu eräästä pitkään ikään ehtineestä kyseisen seurakunnan papista. Hän oli tietenkin Osmo Alaja, pitkä ja hoikka mies, aitajuoksija sm-mitaleille saakka. Vuonna 1959 hänestä tuli peräti Mikkelin piispa. Kun liikuin Kymissä vanhempien ihmisten parissa kyselin kovasti sitä millaisia heppuja Alaja ja Tammekas oikein olivat. Paljon juttuja kuulin, ja joiltain osin olen keksinyt niihin joiltan irrationaalisia lisiä itsekin! Alaja oli kuulemma ollut vallan mahdoton mies röökin perään. Monesti taloon tullessaan oli kysellyt kessujen perään kun oli juuri päässyt loppumaan omat. Yhteen taloon tullessaan oli Alaja huomannut eteisen hyllyn päällä Klubi-varusteet jotka olikin oitis sieltä ottanut. Sisään astuttuaan Alaja oli vain tuumannut ”On tästä pituudesta jotain hyötyäkin. Lyhyt mies ei olisi näitä lupeja tuolta hyllyn päältä heti keksinytkään. ”Eivät ne pahalla häntä kuitenkaan muistelleet. Eikä kyse ollut pelkästään herkullisista Klubi-tupangeista. Kaikki näet kelpasi: piippu, kessu, sikari ja sätkäkin. Kyllähän siinä oli kansankirkolle oiva mannekiini. Ei siinä mitään mutta aina kun kysyin ihmisten muisteloja Alajasta niin poikkeuksetta kuulin ensimmäiseksi noita rööki-juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti