Rohtomandrake

11.03.2024        204

Rohtomandrake

Eilisen tankan tausta-aiheena oli rohtomadrake, Ranskan tasavaltalaiskalenterin Ventôse-kuun ensimmäinenkolmatta päivän nimikko. Voimassa olevassa ajanlaskussa päivä on luonnollisesti maaliskuun yhdestoista. Nyt kun itse perehdyin päivän kasviin tarkemmin oli hämmästys varsin suuri, mutta toki ymmärrettävä; ranskalaisessa wikipediassa asiasta tehdään suuri numero. Osaan toki lukea ranskankielistä tekstiä varsin hyvin kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen lukion ranskanopintojen  ja pienoisen latinaharrastuksen myötä mutta kun hankkeeseen ei voi käyttää koko päivää niin kiitos olkohon google-kääntäjän. 18000 merkkiä välilyönteineen tuli suhteellisen hyvin ymmärrettävään muotoon muutaman minuutin työskentelyn jälkeen.

Harvaan kasviin liitetään niin paljon uskomuksia kuin rohtomandrakeen. Viimeistään siitä on tullut tunnettu Harry Potter-maailman myötä. Rohtomandrake tunetaan Suomessa myös nimellä alruuna tai lemmenmarja. Kasvi on suurina annoksina myrkyllinen mutta sitä on käytetty ilmeisen taiten läpi historian.

Ennen vanhaan rohtomandrakea pidettiin noitien taikakasvina. Se on maineensa velkaa sen voimakkaille huumevaikutuksille ja sille, että sen juuressa on aina nähty ihmisen muoto, erityisesti jalat ja kädet. Legendan mukaan juuri huusi niin voimakkaan huudon, kun joku yritti kaivaa sitä esiin, että se saattoi tappaa jokaisen, joka yritti tarttua siihen. Tarvittiin paikalle pappi ja peräti peloton koira kasvin sadonkorjuuta varten.

Mandragora (Solanaceae) on suku, jonka Carl von Linné (1707-1778) loi vuonna 1753, mutta jonka lajikkeiden virallinen kansainvälinen nimikkeistö ei ole vielä täysin vakiintunut. Mandragora (Mandragora officianalais), joka on yleinen Välimeren altaalla, on monivuotinen kasvi, jossa on haarukkajuuri, joka kehittää suuria (ilman vartta) ja purppuranvalkoisia kukkia, joita seuraa keltaiset hedelmät.

Rohtomandrakea käytettiin näihin aikoihin saakka pääasiassa ennustamiseen ja parantamiseen. Hyvin laajalle levinnyt uskomus 1500- ja 1700-luvuilla oli, että noidat sivelevät ruumiinsa mandragoravoiteella ennen kuin he lensivät luudallaan mennäkseen sapattiin. Tuoksuvat keltaiset hedelmät, joita kutsutaan karkkiomeniksi, yhdistettiin Afroditen nukkuviin omenoihin ja niitä pidettiin afrodisiaakeina. Valistus ja uusi aika ovat normalisoineet paljon myös tähän kasviin liittyviä uskomuksia mutta vielä se jaksaa kiehtoa uusia sukupolvia ja uusia aikakausia.