22.03.2024 214
URANTIA-kirjan luku 72. Vol. 7. Muutamia arviointeja — "Protektionismia Amerikan malliin?"
Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Seitsemännessä osa-artikkelissa pohdimme tämän kuvitteellisen eksoplaneetan sivilisaation olemusta noin yleensä.
Protektionismia Amerikan malliin
Jos kerran tuontitulleja peritään niin silloin kai käydään myös ulkomaankaup-paakin. Eri asia on sitten se, kärsiikö tämän valtion ulkomaankauppa myös tuontitulleista. Varmasti näin on. Kysehän on puhtaasta protektionismista ja siinähän Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on aina kunnostautunut. Esityksen taustalla vaikuttaa jälleen se tosiasia, että URANTIA-kirja on syntynyt Yhdysvalloissa.
Lause ”Koko tuotantotoiminnan piirissä ensisijainen huomio kiinnitetään terveyteen” paljastaa jälleen sen missä ja millaisessa ajan hengessä URANTIA kirja on syntynyt. Kansallissosialismille, kuten myös reaalisosialismille, on ominaista voimakas ruumiinkulttuurin palvonta. Saama on ominaista myös seitsemännen päivän adentismille ja on syytä muistaa se millaisista piireistä URANTIA-kirjan kirjoittaja ja mentori tohtori Sadler oli kotoisin. URANTIA-kirjaa voidaan pitää seitsemännen päivän adventismin pohjalta syntyneenä liikkeenä. Ja adventistit jos ketkä ovat viimeisen päälle terveysintoilijoita.
Kaupungilla ja kunnalla tarkoitetaan ilmeisesti samaa asiaa. Kyseessä ollee jonkinlainen ”kreivikunta” jossa on yksi suurempi hallinto-, ja palvelukeskus ja tätä ympäröivä maaseutu. Kunnat vastaavat peruspalveluista mikä on hyvinkin järkeenkäypä asia. Jos ihmisiä on muissakin maailmoissa, siis että olisi muitakin asuttuja/asutettuja planeettoja niin kai sitten ihmisen kaltaiset olennot sivilisaatioissaan järjestäisivät asiansa suurin piirtein samoin tavoin. Suomalaisissa kunnissa on monimuotoisia lautakuntia ja voisi kuvitella, että tuossakin kuvitteellisessa maailmassa on eriytynyt hallinto ”kuntatasolla.” Tiedonantojen perusteella siellä olisi ainakin seuraavat lautakunnat.
Peruspalvelu-lautakunta
Tekno-lautakunta
Liikenne-lautakunta
Dekoratiivi-lautakunta
Vapaa-ajan ja virkistäytmistoiminnan lautakunta
Verotuksesta ylipäänsä on sanottava, että kyseessä ollee varsin korkea verotusjärjestelmä kuten yleensä kansallissosialismissa on tapana. Toisaalta sosialismi on vielä tehokkaampi järjestelmä ja Neuvostoliitossa palkka oli lähinnä taskuraha-luonteinen järjestelmä. Korkea verotus kielii kovasta byrokratiasta, joka on ominaista myös kansallissosialismille.
Kunnat eli kaupungit saavat toimintaansa tarvitsemansa rahat liittovaltion valtionapu-osuuksina. Lisäksi on toiminnassa yhteisöveron kaltainen järjestelmä. Jotenkin arvoituksellista on ilmaisu ”niiden on täydennettävä näitä tuloja valtion omistuksessa olevista yrityksistä saamillaan tuloilla.” Lisäksi järjestelmään kuuluu myös kaupallisten yritysten toimilupamaksut. Energiaa ei ilmeisesti veroteta. Tässä utopiassa kaikki toiminee sähköllä ja sitä on käytössä, kiitos koskivoiman, rajattomat määrät. Utopian kuvaama sivilisaatio lienee perehtynyt kovasti sähköön, sen käyttömahdollisuuksiin ja akkuteknologiaan. Tämä antaa muutenkin viitteitä siitä, että kuvauksen kohteena oleva sivilisaatio on kovasti teknologia-suuntautunut. Sen vientituotteet muihin valtioihin muualle tuossa maailmassa ovat varmasti hieman ”vanhempaa teknologiaa” jota he itse käyttävät. Hehän haluavat kirjan tiedonantojen mukaan säilyttää itsellään korkeamman elintason kuin muualla planeetalla. Elintasoon kuuluu myös korkea teknologia ja sen hyödyntäminen.
Tulenkestävät talot ja poikamies-poliisit ovat tämän luvun koomisia tiedonantoja. Mitä mahtaa olla ns. tulenkestävä materiaali josta talot voidaan rakentaa. Tulee mieleen lähinnä teräs ja lasi! Tuskinpa heillä on muita tunnettuja alkuaineita kuin meillä? Mene ja tiedä.
Että poliiseja on huomattavan vähän voisi kieliä siitä, että kansalaiset tässä sivilisaatiossa ovat säyseitä ja lainkuuliaisia. Toisaalta saamme tiedonantoja siitä, että järjestys ja kontrolli on kova. Asukastoimintakin on varmasti komiteoitua ja joka korttelissa lienee oma ”toverituomio-istuin.” Kansalaisiin varmasti luotetaan kun kerran lainsäädännössäkin pyritään jo kieltämisestä enemmän kohti positiivista kehottamista. Poikamies-poliiseilla on varmasti oma mielenkiintoinen ala-kultturinsa. Näin gay-romantiikan kukoistusaikana, joka on ominaista tälle maailmanajalle tällä planeetalla tänään ja nyt, kuvittelisi helposti, että tuossa maailmassa ja juuri tuossa sivilisaatiossa poliisit ovat homoseksuaaleja ellei se ole sitten kielletty asia siellä. Koko URANTIA-kirjahan ei puhu halaistua sanaa koko ilmiöstä. Osavaltio-lainsäädäntö on kirjavaa jo pelkästään elinkeinorakenteen vuoksi.
Taloudelliset ja muut olosuhteet vaihtelevat suuresti mantereen eri osissa mikä on ymmärrettävää. Mutta samanlainen tilannehan vallitsi lähes viidenkymmenen osavaltion Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissakin 1930-luvulla. Joka ymmärtää vähän maantiedettä ja talousmaantiedettä ja vertaa toisiinsa vaikkapa New Yorkin ja Montanan osavaltioita niin ymmärtää mistä on kyse?
Tässä utopiassa perintövero on korkea, elinkeinoelämässä on ylähuoneita ja alahuoneita (Lisää byrokratiaa) ja lomalle huristellaan jeepillä ja panssariautolla. Veroprogressio on kova ja valtion akssa pohjaton. Jos luku 72 kaikessa komeudessaan on kansallissosialimin korkea veisu niin tämä alaluku 7 on sitten kertomus joka antaa paljon viitteitä byrokratiasta ja kansalaisten kovasta kontrollista. Mutta sellainen ihminen on; luottamus hyvä, kontrolli parempi…
Tästä pääsee lukemaan URANTIA-kirjan luvun 72.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti