URANTIA-kirjan luku 72. Vol. 4. Muutamia arviointeja — "Koulutielle."

10.03.2024        202

URANTIA-kirjan luku 72. Vol. 4. Muutamia arviointeja — "Koulutielle." 

Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain  historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Neljännessä osa-artikkelissa pohdimme tämän kuvitteellisen eksoplaneetan "koulutusjärjetelmään" liittyviä asioita..

Koulutusjärjestelmästä

Ensi lukemalta moni saattaisi jopa nyökytellä päätänsä hyväksyvällä tavalla jolla tuon kuvitteellisen naapuriplaneetan opetusjätrjestelmästä puhutaan. Mutta tarkaavainen lukija huomaa heti millaisia kammottavuuksia URANTIA-kirjan luvun 72 alaluku 4 sisältää. Vaikka tässä alaluvussa onkin mielenkiintoisia ja joillekin virikkeellisiä kohtia niin tällainen kohta ”Vajaamielisille annetaan koulutusta vain maanviljelyssä ja karjanhoidossa, ja heidät otetaan eliniäkseen erityisten turvasiirtoloiden huostaan” vie pohjan kaikelta positiiviselta joka tähän tarkasteluun voidaan liittää. Mitähän ”vajaamielisillä” oikein mahdetaan tarkoittaa? Onkohan cp-vamma tai dawnin syndrooma moisen peruste. Mahtaa olla melkoinen organisaatio tuo ”vanhempien tuomio-istuin.” Kyseinen yhteiskunta ei ainakaan ole moniarvoinen. Kaikessa karmeudessaan kaikki haisee jälleen tyypilliselle maailmamme omalle hapatukselle joka täällä vallitsi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Esikuvana tämän luvun ihmisperäisille kirjoittajille on ollut jälleen ns. Amerikkalaisen pragmatismin kouluihanne. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta jos väitetään että se olisi jotenkin meidän yläpuolisten tahojen lahja meille tämän planeetan kuolevaisille niin harhaan mennään. Ajatus apu-opettajista on ihan hyvä, mutta ei mitenkään omaperäinen.

Kyseinen kuvitteellinen kansakunta on eristyksissä olevan mannerkansakunta jossa puhutaan todennäköisesti yhtä kieltä. Ilmeisesti kielen opiskelu sen omille natiiveilleen ei tuota vaikeuksia kuten englannin kielen suhteen on. Jos tällainen tilanne vallitsee niin se on helpotustekijä jota voi verrata Suomen kieleen. Meillä ei mene aikaa oikea-äänteellisyyden opiskeluun vaan jopa alle kouluikäinen voi hankkia yksi-yhteen tietoa omin päin. 

Tämä alaluku antaa jälleen viitteitä siitä, että tuossa kyseisessä maailmassa ei 

vallitsee kovin suuri kapitalismi. Huonekalut tehdään koulujen työpajoissa ja eräässä myöhemmässä luvussa saamme lukea että kansakunnan rikkain mies työskentelee omassa verstaassaan. Samalla saamme viitteitä siitä, että kyseisen kansakunnan suhteen vallitsee täydellinen sisämarkkina-tilanne. Kuvattu tilanne on todella mahdollinen, mutta se edellyttää huomattavaa demokratian tilannetta ja edistynyttä yhteiskunta-sopimusta. Jokin tässä kohden sanoo kuitenkin ei ja se on siinä, että normaaleilla ihmisillä on kova kilpailuvietti ja kapitalismi on luonnonlaki. Sitä voidaan tietysti hillitä, mutta se edellyttää vieläkin suurempaa yhteiskuntasopimusta.

Jos jotain voimme ottaa opiksi tästä utopiasta niin se on kyllä sen kuvailema kansalaistaitoinen ihminen. Mutta onko tämä kuvaus loppujen lopuksi mitään uutta auringon alla. Ei ole. Alaluku neljä on kansalaistaidon ja amerikkalaisen pragmatsimin ylistys kehoituksella ”tapsit poikki ja torvet tukkoon” vajaamielisiltä.” Kukapa ei haluaisi että kaikki osaisivat yhden käsityöläisammatin ja osaisivat maanviljelyn jalon taidon ja puutarhanhoidon

Alaluku neljä antaa ymmärtää että varsinainen kirjojen opiskelu aloitetaan vasta vanhemmalla iällä. Tässäkin jokin panee kovasti vastaan. Mutta jos tuollainen olisi kansan tapa niin sitten se on kansan tapa. Onhan meilläkin monta esimerkkiä siitä kuinka duunariimies voi edetä vaikka tohtoriksi. Tästä Koiviston Mauno on paraati-esimerkkinä.

Ja kukapa valtiomies ei haluaisi kansalaisiltaan hyveitä ja taitoja. Kaiken taustalla on myös terveyden ihannnointi ja jopa palvonta. Kansakunta on ”trés sportif” ja kilpailua on ns. henkisissäkin lajeissa. Meilläkin elettiin URANTIA-kirjan syntymisen aikaan tilanteessa jolloin coubertinilaisen olympialiikkeen kisojen ohjelmistossa olisi ns. taide-lajeja.

Opetusjärjestelmä tämän utopia-kuvauksen suhteen haluaa tuottaa terveitä ja taitavia kansalaisia terveeseen valtioon. Ei paha ajatus sinänsä, mutta ei tämän kirjoittamiseen tarvita mitään ihmisen yläpuolisen tason henkilöitä. Mutta kuten sanottua niin vajaamielisten kohtelu närästää ja pahasti närästääkin. Yhteiskunta voi olla moisten vanhempien tuomio-istuinten hallitessa melkoinen pelon yhteiskunta.

Tästä pääsee lukemaan URANTIA-kirjan luvun 72.