06.02.2024 171
Hyvin keskeneräinen ajatus.
Joskus tulee mieleen tarina eräästä pienestä amerikkalaisesta pojasta. Näin sen joskus kauan sitten Steven Spielbergin ”lyhyissä erikoisissa.” Tarkemmin tuotannon nimi on Amazing Stories, ja jakso ensimmäisen kauden episodista numero 16 jonka nimi on "Gather Ye Acorns."
Niin, oli kerran eräs pieni poika joka ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Hän oli unelmointiin taipuvainen ja hänen käytännöllisyyttä korostavat vanhemmat eivät sitä hyväksynee. Sitten jonkin sortin tonttu ilmestyi lohduttamaan häntä ja kehoitti: ”Älä koskaan heitä mitään pois.” Poika otti onkeensa ja alkoi keräilemään tavaroita. Ja niitähän kertyi. Hankki elantonsa miten sattui ja kerkesi. Keräili vain tavaroitansa ja ajeli autonrämällään ympäri Amerikkaa. Hän oli aloittanut tavaroiden keräilyn joskus 1920-luvulla ja viimein tultiin nykyaikaan. Hänen autonsa pysähtyi ja jotain tippui kuormasta. Joku huomasi sen ja antiikintuntija kun sattui olemaan teki tarjouksen tuosta jostain vanhasta taloustavarapurkista. Hinta oli jotain tuhannen taalan paikkeilla. Kaupat tuli. Kaupanteko alkoi ja kuorma tyhjeni ja viimein ei ollut jäljellä kuin hänen autonsa, sekin tavattoman arvokas keräilykappale.
Lopulta paljastui että tuon vanhukseksi varttuneen pienen pojan autokuorma, ja tietysti auto itsessään oli monen miljoonien arvoinen. Hänen kuormansa realisoitui. Sitten hän siistiytyi ja alkoi viettämään ansaittuja eläkepäiviä ja oli hyvin suosittu mies seniorikodissa. Tarina opetus oli siis: ”Älä heitä mitään pois.”
On ihmisiä jotka yksinkertaisestti unohtavat ikävät, joskus tapahtuneet asiat. Sitten on ihmisiä joilla kokemukset koteloituvat; tiedät tehneesi ja kokeneesi jotain, joskus ikävääkin, mutta se ei sinua haittaa. Joillekin lähes kaikki voi tuoda kipeitä muistoja ja elämä on yhtä häpeänappia.
On ehkä myös olemassa ihminen joka ei heitä pois kokemuksiaan ja on sinut vaikeidenkin muistojen ja kokemusten kanssa. Loppujen lopuksi emme voi heittää mitään pois ja elämä pitää nähdä viime kädessä investointina joka voi realisoitua jopa hyvinkin tuottoisalla tavalla. Siddhartha Gautama halusi vapautua kärsimyksestä ja kokemuksensa mukaan niin kävikin. Kultainen sääntö eri muodoissaan on oikein hyvä lähtökohta mutta voi muodostua kovin työlääksi ja sellaista ”hyvää ihmistä” monet käyttävät hyväksi. Onnellisuus alkaa pienistä asioista ja lopulta kaikki kokemukset tulevat käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti