Onnelliset ja onnettomat puolueet

18.02.2024        181

Onnelliset ja onnettomat puolueet

Leo Tolstoi jäi historiaan suurenmoisena kirjailijana. Moni hänen teoksistaan puhuu, mutta harva ne on kuitenkaan lukenut. Hän tuli  luoneeksi  yhden  varsin  kestävän  tavan  lähestyä  ihmisten  toimintaa  eri  organisaatioissa.  Hän  tuskin  tuli  ajatelleeksi  että  hänen  keksimänsä,  tai  sanotaanko  julkituomansa  ns.  Anna  Karenina-periaate  osoittautuisi  toimivaksi  työkaluksi  arvioida  erinäisiä  asioita  vielä  pitkään  hänen  kuolemansa  jälkeen.

Yksinkertaisesti  tuo  hänen  periaattensa  voidaan  ilmaista  näin: “Kaikki  onnelliset  perheet  ovat  toistensa  kaltaisia;  jokainen  onneton  perhe  on  onneton  omalla  tavallaan.  Jotta  onnellisuuteen  päästäisiin  on  onnistuttava  monissa  suhteissa:  "on  oltava  seksuaalisesta  vetovoimaa,  on  vallittava  yksimielisyys  raha-asioissa,  on  vallittava  sama  linja  lasten  kurinpito-asioissa,  uskonnollisissa  kysymyksissä  on  oltava  yhtä  mieltä,  suhtautumisessa  sukulaisiin  on  oltava  sama  periaate  ja  muissa  tärkeissä  asioissa  on  tultava  toimeen." Epäonnistuminen  jo  yhdessäkin  näistä  olennaisista  asioista  voi  tuomita  avioliiton  silloinkin  kun  siinä  on  kaikki  muut  onnellisuuden  edellyttämät  tekijät.  

Ennen  kuin  menemme  politiikkaan  niin  voimme  todeta  että  ainakin  amerikkalainen  “monitieteilijä”  Jared Diamond" vallankumoksellisessa  kirjassaan  “Tykit,  taudit  ja  teräs” osoitti  vakuuttavasti  että  Anna  Karenina-periaate  on  käyttökelpoinen  irroitettuna  alkuperäisestä  yhteydestään.  Kirjan  pohjalta  on  tehty  myös TV-sarja. 

Diamond  sovelsi  periaatetta  tarkastellessaan  suurten  hyötynisäkkäiden  kesyttämistä,  ja  siinä  käytettyjä  periaatteita.  Diamond  käsitteli  asiaa  kirjansa  luvussa  "Seeprat,  onnettomat  avioliitot  ja  Anna Karenina-periaate.”  Tolstoin  listaus  oli  muuttunut  seuraaviksi  muuttujiksi: "Ruokavalio,  kasvunopeus,  tarhaoloissa  lisääntymisen  vaikeudet,  hankala  luonne,  taipumus  paniikkiin  ja  sosiaalinen  rakenne."

Mutta  miten  voisimme  soveltaa  Anna  Karenina-periaatetta  tarkastellessamme  vaikkapa  suomalaisia  poliittisia  puolueita?  Teemmepä  erään  yrityksen  vaikkapa  seuraavanlaisesti;  luovumme  käsitteistä  onnellinen  ja  onneton  ja  puhumme  toimivista  ja  huonosti  toimivista  puolueista:

"Kaikki  toimivat  puolueet  ovat  toistensa  kaltaisia;  jokainen  huonosti  toimiva  puolue  on  huonosti  toimiva  omalla  tavallaan."  Jotta  puolue  olisi  toimiva  on  onnistuttava  monissa  suhteissa:

1)  on  oltava  selkeä  ideologia  jolla  on  tehnovoimaa  äänestäjiin,

2)  puolueen  talouden  tulee  olla  varmalla  pohjalla,  toimintaedellytyksiä  on  oltava  veronmaksajien  rahoista  maksetun  puoluetuenkin  lisäksi

3)  puolueella  on  oltava  selkeä  organisaatio  ja  vakiintuneet  toimintatavat

4)  mielipiteen  vapaus  on  sallittava,  mutta  samalla  on  sitouduttava  yhteisiin  pelisääntöihin  ja  puolueen  puolueohjelmaan

5)  suhteet  muihin  puolueisiin  on  oltava  kunnossa

6)  jokin  muu  tärkeä  asia

Epäonnistuminen  jo  yhdessäkin  näistä  olennaisista  asioista  voi  tuomita  puolueen toimimattomaksi silloinkin  kun  siinä  on  kaikki  muut  toimivuuden edellyttämät  tekijät.

Anna Karenina-periaate on hyvä mittapuu kun puhutaan onnettomasta ja onnellisesta avioliitosta. Toisaalta jos kaikki meneekin pieleen kaikkien mahdollisten tekijöiden osalta niin silloin kokonaisuus voi kuitenkin toimia jos ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Onnellinen ja onneton puolue voi olla tarpeellinen ja hallituskelpoinenkin tilanteessa jossa ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos on olemassa esimerkiksi kolme käytännössä tasasuurta puoluetta ja yksi niistä ei hyväksy yhtä kolmesta, niin silloin kolmas osapuoli voi hyväksyä onnettoman puolueen hallituskumppanikseen jota yksi kolmikon jäsen ei voi hyväksyä.