10.02.2024 174
Suuri kysymys
Turkkilaisten kielten alueella joka kattaa laajan kaistaleen Turkista aina Kiinan rajalle tunnetaan kynsilaukka Sarim-johtoisella nimellä, josta osoituksena turkinkielinen muoto ”sarimsaq.” Helposti heräisi ajatus siitä että josko tuo nimi kantaisi muotoa jolla tämä kasvi on tunnettu sen varhaisista ajoista lähtien. Ajatusketju ei tuota kuitenkaan lupaavaa tulosta. Oslossa asuva kielitieteijä Maria Magdolna Tatár on todennäköisesti sanonut lähinnä viimeisen sanan asiasta. Sarimsaq ja kaikki muut sen muodot muissa kuin turkin kielessä ovatlkin indo-eurooppalaisen kieliryhmän lainasana turkkilaisiin kieliin. Väite herättää aibnakin yhden ajatuksen. Vaikka Keski-Aasiaa ja Kirgisian aroja pidetäänkin kovin romanttisluontoisesti kynsilaukan syntysijoina totuus saattaa olla aivan toinen.
Kasvin alkuperä voikin olla etelämpänä kuin nykyään luullaan. Ron L. Engeland esitti vuonna 1991 ilmestyneessä kirjassaan ”Growing Great Garlin” ns. turbaanihypoteesin. Olen itse käsittääkseni todistanut sen oikeaksi. Jotkut artisten kasvurymän edustajat voivat muuntua kovaniskoiksi pohjoisissa kasvuolosuhteissa. Toinen klassikko Ted Jordan Meredith oli kiitollinen ensimmäisestä DNA-tutkimuksesta joka näki päivänvalon vuonna 1994. Hän muistutti kuitenkin siitä että nyt on kysymys vasta ensimmäisestä tukimuksesta ja tulevat vuosikymmenet tuovat uutta lisävaloa asiaan. Tavallaan ne ovat tuoneetkin. Esimerkiksi Suomessa suosiota saanut kasvuryhmiin kuulumaton Jan Kozakin tunnetuksi tekemä lajike Bjetin on vanhempi lajike kuin Engelandin luokituksen eri kasvuryhmät. Tsekkiläisten tekmä DNA-tutkimus on osoittanut tämän.
Mutta miiksi kynsilaukka on parempi nimitys kuin valkosipuli? Loppujen lopuksi tematiikassa valkosipuli/kynsilaukka ei ole kyse siitä että valittaisiin jotain ruton ja koleran väliltä vaan kyse on lähinnä siitä kumpi ompi parempi; ruusu vaiko neilikka. Kynsilaukka vain kuvaa kasvia paremmin. Kaikki laukat ovat laukkoja mutta kaikissa laukoissa ei ole kynsiä
Latinan kielessä sana allium juontaa muodosta esculent joka tarkoittanee syötävää juurta. Jos joskus kiista siitä kummalla nimellä kasvia pitäisi Suomessa kutsua johtaisi suureen sovintokokoukseen voisi joku ehdottaa kasville aivan uutta nimeä joka voisi olla vaikka esku tai eskuli. Tuskinpa hän kuitenkaan saisi ehdotukselleen varauksetonta suosiota. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tässä tapauksessa niitä on ainakin kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti