Retro vuodelta 2007 .Voihan kukkanen sentään!

02.05.2024        256

Retro vuodelta 2007. Voihan kukkanen sentään!

Aluksi täytyy kertoa tarina edellisestä elämästäni, vaiko peräti sitä edellisestä? Joka tapauksessa mennään 1980-luvun loppuun jolloin vanha kunnan Neukkula oli vielä voimissaan. Hyvä ystäväni oli tuonut sieltä reissultaan paketin kahvikorviketta ja kun sitä tavattiin niin selvisi että sen valmistukseen oli käytetty voikukan juuria. Ja kun työpaikoilla kahvia juodaan niin eikun toimeksi! 

Keitin siten tovereille ja toveriinoille korvikkeet tuosta oranssisesta paketista. Harmi että kyseinen paketti taisi ajat sitten eräässä muutossa hävitä! No onneksi Neuvostoliiton ajoilta on minullakin ainakin vielä tallella seuraava neukku-ryönä: ilmapuntari, kaasunaamari joka soveltuu vaikka malatosiini-myrkytyksen tekemiseen, kiiltonahkasaappaat, okulääri, reppu. Saksalaisperäinen, mutta Neuvostoliitosta hankittu aito rautaristi hävisi jossain maakunta-kierroksella. Mutta muistoja kahdeltakymmeneltä neuvostoliitto-vuorokaudelta riittää sitäkin enemmän...

Kahvinkorvike tuli sitten valmiiksi ja metelihän siitä nousi, ei tarvinnut tihutyöntekijää kauaa etsiskellä. Itse join kuppini tunnollisesti. Muut sadattelivat ja pärskivät, etteikö eräällä tullut nenänkin kautta arvojuomaa ulos! Pian oli kuitenkin keitetty uusi pannullinen oikeaa kahvia ja rauha oli maassa.
Voikukastahan on moneksi! Itse kun en päässyt ajelemaan ruohikkoa reiluun viikkoon ruohonleikkurin huollon vuoksi aloin katselemaan voikukkia hieman eri silmin. En toki ole ollut niiden vannoutunut vihollinen koskaan, elleivät nyt mansikkapenkeihin ja hyötykasvimaille ole tunkemassa. Keltainenhan on todella kaunis väri vihreällä pohjalla. 

Voikukkahan on jopa Kristuksen vertauskuva siksi, että se on juuri keltaisen värinsä vuoksi aurinkosymboli ja aurinko on raamatullinen Jumalan ja Jeesuksen vertauskuva. Lisäksi keskiajan kirkkomaalari liittivät voikukan Neitsyt Mariaan. Nähdäänpä se jopa niinä katkerina yrtteinä, joita israelilaiset söivät Egyptin orjuudessa ennen lähtöä kohti kuvattua maata (2 Moos 12:8). Tästä johtuen voikukasta on tullut kärsimyksen, eritoten sen katkeruuden vertauskuva. Tämä taas selittää, miksi keskiajan taiteilijat maalasivat Kristuksen ristiinnaulitsemis-kuviin usein voikukkia! Mielenkiintoista! Mutta nytpä suljenkin Pentti Lempiäisen, tuon mainion pappismiehen, teoksen ”Sano se kukkasin - kukat vertauskuvia” ja jatkan itsekseni.

Niin! Onko siis kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka vihaavat voikukkia ja niitä jotka eivät niitä vihaa!? Voikukan hävittämiseksi on nähty, ja edelleenkin nähdään, paljon vaivaa ja poltetaan fossiilisia polttoaineita. Olisi ehkä aika tehdä rauha voikukan kanssa ja varata pihalle kuin pihalle pläntti tuolle hyötykasville. Eläköön Taraxacun vulgarés!!! Sehän on lääkekasvi! Muistankin nyt kun Pasilassa aikoinaan asuin, siis Helsingissä, että yhden tuttavani solussa oli kesäasukas Virosta joka oli tehnyt voikukkajuomaa ja kovasti kehui sen ominaisuuksia. Mitähän Hedylle nykyään mahtaakaan kuulua! Muutakin siitä voi tehdä, tarvittaisiin vain pula-aika!

Tarkemmin kun ajattelee niin kahvihan on pahaa ja on peräti järjetöntä tuottaa sitä kaukomailta tänne asti juotavaksi. Voikukka-juoma on yhtä pahaa ellei vähän pahempaa. Saattaisipa jopa olla että Suomen voikukkavarannolla hyvinkin selvittäisiin talven yli. Että eikun vain juuria keräilemään ja kuivamaan kun kerran ne voikukkakepitkin on tullut hankittua. Ja sitten vain rännärit takanreunalta käyttöön. Samalla voi mietiskellä sen vertauskuvallisia arvoja. Hyvät ystävä; tämä ei voi olla sattumaa... Voih, voih voikukkajuoma. Siinäpä olisi mainio paastonajan juoma, todella kristillinen juomahan se olisi. Mielestäni kaikkien pappien tulisi ryhtyä edistämään voikukan asiaa. Paljonkohan ehtii kerätä päivässä? Ämpärillinen riittää aluksi, juuria meinaan...